Universal Stone - yleispuhdistekivi ei nimenä juurikaan vakuuta, mutta tulokset vakuuttavat. Pinttyneet tahrat, joita en muilla puhdistusaineilla ole saanut pois, ovat lähes sulaneet silmissä Universal Stonen käsittelyssä. Toki varmasti tehokkaampiakin myrkkyjä on, mutta Universal Stone on varsin ekologinen tuote. Joka onkin perin yllättävää ajatellen sen puhdistustehokkuutta.

Oman kokemukseni mukaan puhdistekivellä, vaikka edustaja toisin kertookin, ei kannata ainakaan maalattuja puupintoja ensimmäisenä kokeilla, vaan jollain miedommalla aineella. Kuten ei muitakaan herkkiä pintoja. Maalipinta tuntuu lähtevän lian mukana pois, joka useimmiten ei ole se toivottu lopputulos.

Lasille, metallille, muoville ja keraamisille pinnoille tuo sopii taas kuin etusormi nenään. Marmoriinkin pinttyneet tahrat alkoivat yllätyksekseni haaleta, joten marmorin puhdistukseen Univeral Stone lienee omiaan.

Näin hyvää tuotetta on kehuttava, vaikkei provikoita tuotteen edustajalta olekaan tiedossa. Kokeilkaa ihmeessä sen ainaisen Ajaxin tai Cifin sijaan, lienee luonnollekin parempi vaihtoehto.

Ja ei, nimestään huolimatta se ei ole kivi.

Nine Inch Nailsin konsertti oli varsin jämäkkää kamaa, kuten levytkin. Vaikka pidän suurimmaksi osaksi NIN:stä, on se erittäin raskasta kuultavaa, jota harvemmin tuleekaan otettua kuunteluun muutamaa kappaletta enempää. Yhden kokonaisen albumin kuuntelu vetää takin tyhjäksi. Sama "vika" koski myös konserttia, hienoa kuultavaa ja räime toimii, mutta keikan jälkeen olo oli kuin Olli Hokkasella - enempää ei pysty.

Keikan huippuhetkiin kuului toki Hurt monen muun ohella. Hurt kuvaa myöskin armottomasti Kermitin nykyistä tilaa. Auttakaa hyvät ihmiset sammakko-parkaa!

Ja onhan vielä sitä konsertin minimalistista rekvisiittaa kehuttava. Ne valot olivat hienot ja välillä saivat aikaan perin komeaa dystopia-meininkiäkin.

Uunituore Nine Inch Nails "-albumi" kuunneltavana ilmaiseksi. Kappale 04 vasta menossa, joten vielä ei tipu kommentteja. Tiistaina sitten livenä Jäähallissa. Rok!

[via]

Muttei oikeastaan enää niinkään, vaikka eipä tuo avantouinti ihan parhaimpaan edustuskuntoon noita killuttimia pistäkään. Kaikkeen se kroppa tottuukin, varsinkin kun muistelee tätä lähes kahden vuoden takaista merkintääni.

Avantouintikausi oikeastaan alkoi ollessamme joulua viettämässä Nuuksiossa Ruuhilammen rannalla pikkuruisessa viehättävässä hirsimökissä nimeltään Oravankolo. Uimisesta sanan varsinaisessa merkityksessä tuolloin ei toki voinut puhua, koska lampi oli siten jäässä että rannassa pystyi vain istahtamaan nakuna lammen pohjalle heittelemään kuupalla jääkylmää vettä päällensä. Aaaah. Sittemmin avannossa pulahtaminen on muodostunut viikoittaiseksi aktiviteetiksi. Kaikkeen hulluun sitä koukkuun hullu jää.

Avantouintikausi lähenee loppuaan; vielä Helsingin sisälahdilla jäät pitävät pintansa, mutta tuskinpa pitkälle pääsiäisen yli kuitenkaan. Jäiden lähdettyähän se uiminen muuttuukin radikaalisti, eikö vain!

Liekö Hesarin toimittajalta päässyt malliesimerkki ns. freudilaisesta lipsahduksesta? Vihree on näköjään jo korjattu artikkelissa.

Tähtitorninmäellä Helsingissä tänään ollut Red Bull Crashed Ice -tapahtuma on juuri sellainen, jota tähän harmaaseen "talviseen" kaupunkiin tarvitaan. Tunnelma oli räntäsateesta huolimatta ihan kohdallaan, ja yllättävää oikeastaan oli lauantai-illan ollessa kyseessä, ettei tunnelmaa haettu pullon pohjalta kuin nimeksi. Enemmän siellä tuoksahteli Red Bullin ihastuttavan luonnollinen aromi. Tapahtuma omin silmin nähtynä oli varsin siisti, mistä suuret plussat.

...siis jos ei oteta huomioon, mihin kuntoon Tähtitorninmäen nurmikot tuossa kosteassa säässä menivät. Harmillista jos nurmikko ei tuosta toivu. Kukkahattutädit saisivat taas tekosyyn vastustaa kaikkea hauskaa ja kaupunkia elävöittävää.

Laura Tuominen on tehnyt mielenkiintoisen huomion liittyen käynnissä oleviin vaaleihin ja numeroon 69. Tuleekohan sama toteutumaan sunnuntaina?

Itselläni on oma ehdokas vielä haussa, sillä ykkösvaihtoehtoni Jyrki JJ Kasvi, todistetusti järkevä kansanedustaja, asuu väärällä puolen vaalipiirin rajaa. Kasvi, muuta Helsinkiin tai yhdistä pääkaupunkiseutu!

Äänestäkää TE Kasvia minunkin puolestani. Minä tyydyn vain liputtamaan hänen puolestaan.

Pitäisi varmaan useammin siivota. Pöydältä löytyi kasa joulukortteja, ja nyt ollaan jo maaliskuussa. Yksi korteista oli tullut hammaslääkäriltäni:

Liekö asiakkaiden hampaat olleet liian hyvässä kunnossa?

Muistutus itselle: Unohda se kuunpimennys ja lähde baariin. :-(

Kesäkuntoa on hyvä lähteä talvilomalla hakemaan sukuloimalla. Muutamassa päivässä vatsalihakset kasvoivat toista kiloa. Kyllä nyt kelpaa lähteä biitsille!

SYÖ! SYÖ! SYÖ! OTA LISÄÄ! LISÄÄ!

Ei kiitos sukuloimaan hetkeen. Palautuminen normaalitilaan siitä ylensyönnistä ja sokerihumalasta on ollut perin rankkaa.

Harmillisesti Kajaanissa oli sen verran kalsat kelit (yöllä 30, päivällä piirun verran alle 20), että hiihtäminenkin jäi yhteen päivään näin etelän miehelle. Mutta mukavaahan se oli päräyttää reilun 20 km lenkki hienoissa hiihtomaisemissa aurinkoisena päivänä. Toista on täällä Helsingissä. Kaivaristakin aamulenkillä näyttivät vesisukset paremmilta hiihtovälineiltä jäälle mentäessä.

Hä? Mikä ilmastonmuutos?

Aikidohippi demonstroi ki-voimiaan.

Uudestaan!

Tulevana viikonloppuna on jälleen Tikkurilassa perinteinen Endo-shihanin vetämä aikidoleiri, johon tällä kertaa osallistun enintään katsomon puolelta. Endon leiri muistutti, että pian olen ollut jo vuoden pois tatamilta. Tarkoitukseni oli jatkaa treenaamista selkäni jo viime syksynä kuntouduttua kohtuulliseen kuosiin, mutta viikko toisensa jälkeen aloittaminen viivästyi, kunnes oli myönnettävä itselleni selän hajoamisen pelon olevan vielä liian suuri.

Mieli ja kroppa kuitenkin kaipasivat toimintaa ja aikidon sijaan aloitin savaten treenaamisen syksyllä, joka on osoittautunutkin varsin hyväksi liikkeeksi. Savatessa lyönti- ja potkutekniikoiden harjoittelu myös matsaamisen kautta on ollut oikein innostavaa. Satunnaisesti treenaamassani krav magassa tekniikoiden harjoittelu on taasen ollut totista vääntämistä usein (itselleni) liiallisen itsepuolustusaspektin jättäessä varsinaisen lyönti/potkutekniikkaharjoittelun taka-alalle. Suomalaisen aikidon ja ehkäpä koko aikikain selkeä puute ja ongelma on olematon potkujen ja lyöntien treenaus, joka syö pohjaa tehokkaasti aiki-tekniikoiden harjoittelulta. Ei siihen onnettomaan shomen-uchi-hyökkäykseenkään sisältöä tule jos ei joskus ole oikeasti harjoitellut lyömään perille saakka - toista ihmistä. Aikido, vaikka tanssilta joskus näyttääkin, ei ole balettia vaan kamppailua. Mustelmat ovat sallittuja.

Kamppailulajien harrastamiseen bonuksena kuuluvat myös pienet kivut ja kolotukset. Kuukauden tauko kättä parannellessa on jo savatenkin harjoitteluun ehtinyt tulla. Liikaa intoa, liian vähän taitoa... Jospa loppukuusta tuo käsi taas lyömistä kestäisi, jolloin aikidonkin pariin taas pääsisi.

Lyhyen aikido-urani aikana olen muutaman pidemmän harjoittelutaon jo joutunut pitämään. Ilokseni olen huomannut, ettei tauko pahaa tee, vaan pikemminkin päinvastoin. Tatamille palattuani aikidoni on kehittynyt kuin itsekseen, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Alkukankeuden jälkeen virtaavuus vahvistuu uudelle tasolle (joka tosin minun tapauksessani ei välttämättä kovin korkealla ole). Aikanaan 5-6 viikkotreenin tahdilla kehitykseni pikemminkin tuntui pysähtyvän. Treenamisesta tuleekin helposti tekninen suorite, eikä harjoittelussa enää sydän ole samalla tavalla mukana, jolloin kropasta katoaa se herkkyys jota aiki-tekniikan suorittamisessa tarvitaan.

Tauko on hyvästä - kaikessa. Silloin jää aikaa elämälle.