Aivan loistava leffapäivä tänään, tai siis eilen, jos tarkkoja ollaan. Eli Rothin instant-kulttiklassikko Cabin Fever on odottanut dvd-hyllyssä katselua jo kuukausikaupalla. Kaipaan irtautumista todellisuudesta kipeästi, ja uskon että nyt on Cabin Feverin aika. Herran esikoispitkä lunasti oikeastaan kaikki odotukset, joita siihen olin ladannut kaikkien ylistävien lausuntojen jälkeen.

Kuulemani rinnastukset Sam Raimin Evil Dead -leffoihin eivät todellakaan ole tuulesta temmattuja. Cabin Fever ei välttämättä ole yhtä uraa uurtava kun Evil Dead aikoinaan, mutta lyö laudalta nykyaikaisen "teinikauhugenren" edustajat olemalla yksinkertaisesti tajuttoman tyylikäs ja viihdyttävä. Näin se pitää tehdä.

Hyvät, pahat ja rumat olen viimeksi nähnyt TV:stä joskus teini-ikäisenä ja hyvää kannatti odottaa. TV2:n myöhäisillan spaghetti-western osoitti olevansa maineensa arvoinen koko lähes kolmen tunnin pituutensa ajan. Tässä on äijäleffa vailla vertaa, mukana eläviä ja kuolleita legendoja. Ainut nais-osa taisi olla alun äiti, jonka miehen ja pojan Paha tappaa. Tällaisia teoksia varten selluloidi aikanaan keksittiin!

Ja joku tarkkaavainen varmaan jo huomasi, että miten pystyin TV2:lta katsomaan illan leffan jos telkkuni on rikki. Satuinpa illalla huomaamaan, että töllö toimii jos vain pidän DVD-soittimessa virrat päällä. Heti jos irroitan sen TV:stä tai sammutan soittimesta virrat, lakkaa laadukas Philips-televisioni toimimasta. Tämä televisio on viimeinen viihde-elektroniikkatuote, jonka merkki on Philips minun taloudessani. Philips osaa ehkä tehdä sähkövatkaimia, partakoneita ja tehosekoittimia, mutta muihin Philipsin tuotteisiin en aio enää koskea.