Oikeita mielipiteitä kertoi tyhjentävästi ja paremmin (oikean) mielipiteeni roskaruoan mainontakiellosta. Huolestuttavaa kehitystä, josta yhtenä esimerkkinä voisin mainita kunnallisvaalien aikaan pinnalla olleen kotiintuloaikakeskustelun. Eikö kotiintuloaikojen asettaminen, jos niitä tarvitaan, ole vanhempien tehtävä, ei yhteiskunnan. Missä vaiheessa vanhemmat ovat unohtaneet vanhemmuuden merkityksen?

Kaiken maailman räsäset haluavat lisää kieltoja ja yhteiskunnan kontrollia ihmisten elämään. Lasten kasvatuksesta vastuu on vanhemmilla, ei yhteiskunnalla. Yhteiskunta vain luo puitteet kasvatukselle. Tämän pitäisi olla itsestään selvää? En malta olla mainitsematta sitä surullisen kuuluisaa videolakia, jonka johdosta lastensuojelun nimissä sensuroitiin ja tuhottiin elokuvia pitkin 1980- ja 1990-lukuja. Eiköhän se vanhempien asia ole huolehtia siitä, mitä nassikat katsovat. Myönnetään, osa vanhemmista on kykenemättömiä pitämään huolta lapsistaan, mutta se onkin taas aivan toinen tarina.

Videolaki ja elokuvasensuuri jääkööt kuitenkin ihan toisen kirjoituksen aiheeksi.

Roskaruoan mainontakielto on jo käytännössä mahdoton asia. Kuka määrittelee, mitä on roskaruoka. Roskaruoka-termi (junk food) ei alunperin tarkoittanut ravintoarvoiltaan huonoa ruokaa. Aikanaan, ja vielä valitettavasti nykyisinkin, hampurilaisten ja pizzojen nauttimisen sivutuotteena tuli uskomaton määrä erilaisia kääreitä, pakkauksia ja muuta roskaa. Siitä termi roskaruoka. Valitettavasti roskaruoka on nyttemmin saanut merkityksen "huono ruoka" ja roskaruoasta on tullut lähes synonyymi myös termille pikaruoka. Ei Mäkkärin kerroshampurilainen ravintoarvoiltaan kovinkaan huonoa ruokaa ole kohtuudella nautittuna.

Eivät lapset mainoskieltoja tarvitse, vaan terveet elintavat ja monipuolisen ruokavalion, johon voi ihan hyvin kuulua roskaruokaakin. Viekää lapsenne pelaamaan pesäpalloa, jalkapalloa, suunnistamaan tai uimaan ja menkää sen jälkeen hampurilaiselle. Yhdessä. Sitä lapset tarvitsevat.