Tämäkin verkkolokinkuvatus saavutti hiljattain internet-ajassa kunnioitettavan ½ vuoden iän, ja siksi Aivoröyhtäisyjen innoittamana päätin kirjoittaa historian ensimmäisen puolivuotiskatsauksen menneeseen.

En ole nuuka kirjoitusten aiheista, enkä aina niin laadustakaan, joten käydään tässä läpi katsaus tämän blogin parempaan sisältöön viimeisen puolen vuoden ajalta. Pari uusinta kirjoitusta kun satunnaiselle kulkijalle on yleiskuva sisällöstä, ja se sisältö on mitä sattuu juuri sillä hetkellä. Pistänpä linkin tähän kirjoitukseen myös tuonne sivupalkkiin nopeasti löydettäväksi.

Siispä asiaan. Aloitetaan elokuvilla, joilla on tärkeäkin osuus omassa elämässäni. Täältä ei löydy varsinaisesti arvosteluja eikä juonikuvauksia, vaan kommentteja niihin elokuviin jotka jostain syystä sen ansaitsevat - hyvässä tai pahassa. Käsittelyssä Saw, Dude Where's My Car ja Good Bye Lenin.

Elokuvien ohella pyrin kommentoimaan myöskin erilaisia kulttuuririentoja. Tällä kertaa teatteria ja musiikkitapahtumaa syvällisen filosofisen pohdiskelun siivittämänä.

Blogin kaikki sisältö on jollain tavalla henkilökohtaista ja kumpuaa omasta elämästäni. Vaikka satunnaisesti asiakirjoituksiakin sormeni näppäilevät, ei tämä tule koskaan olemaan asiallinen blogi (heh heh). Esimerkiksi kuitenkin pari asiakirjoitusta matkan varrelta: kiusaamisesta ja roskaruoasta. Mutta miten ihmeessä olen saanut näihin kumpaankin yhdistettyä sen videolain?!

Vaikka tämä tekele onkin henkilökohtainen, ei sisältö varsinaisesti päiväkirjanomaista ole. En jaksa angstailla, enkä pahemmin sosiaalipornoillakaan, eli sillä saralla ei mitään kovinkaan mielenkiintoista teille tirkistelijöille. Mutta kuitenkin aina silloin tällöin itkettää, ahdistaa, sattuu ja tapahtuu. Elämä kuitenkin on. Hauskaa siis. Merkintöjä addiktin päiväkirjasta ja pilleristin päiväkirjasta.

Niin huumorihan yleensä on hauskaa. Olen toki yrittänyt täälläkin olla hauska, lukaisepa vaikka ensimmäinen pakinamainen viritelmäni sekä ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinen poliittinen kommentaarini. Huumoria on montaa lajia: hyvää, huonoa ja todella huonoa. En ota kantaa siihen mitä lajia nämä kaksi edustavat.

Mutta mitä olisi blogi ilman whinetystä? Paljon parempaa luettavaa? Paljon tylsempää luettavaa? Pitääkin vähän kunnostautua sillä saralla, tässä pari pientä avautumista maistiaisiksi: Philipsin dissausta ja koodarin elämää.

Olen tosiaan koodarikin, mutta pyrin pitämään nörttijutut minimissään täällä. Sen sijaan saatan kirjoittaa tietoteknisiin vempaimiin liittyviä Pirkka-niksejä jos sille päälle satun. Ja kun kameranikin omilla nikseilläni sain korjattua, otan myös matkani varrelta kuviakin näitä merkintöjäni maustamaan.

Näihin 20 merkintään päätän siis historian ensimmäisen, muttei viimeisen, puolivuotiskatsauksen. Tongitaan törky ja noloimmat paljastukset sitten yxwee-synttäreillä läpi seuraavan kerran!