...ole olleet syynä päivitysten vähyyteen viime aikoina.

Elämän prioriteetit ovat kokeneet pienoisen myllerryksen hiljattain, kuten oheisesta kuvasta tarkkasilmäisimmät saattaisivat päätellä. Mutta nyt kuun vaihteessa vapaa-ajan hieman lisäännyttyä, on taas aika ilahduttaa teitä jälleen mitä kummallisimmilla kirjoituksilla.

Toivoisin...

että se olisi kestänyt pidempään. Ettei unohdettaisi vanhempaa materiaalia. Ettei vedettäisi niin varman päälle. Ettei tällaisissa tapahtumissa tarvitsisi olla istumapaikalla!!! Että tällaista herkkua olisi useamminkin tarjolla. Ettei Nightwishin uutta levyä tarvitsisi odottaa vuoteen 2007.

Nightwishin maailmankiertue päättyi päättyi siis silmieni edessä tänään Areenalla. Kauan se kesti yksi suosikeistani nähdä vihdoinkin livenä. Sacrament of Wilderness joskus viime vuosituhannella iski tajuntaani täysillä heti ensisoinnut kuultuani, ja siitä saakka olenkin fanittanut orkesteria hillityn rauhallisesti, mutta täysillä. (Hei Tarja ja Tuomas, olen syönyt lääkitykseni viime aikoina, voitte jo luopua gorilloistanne...)

Konsertti oli hieno mutta samalla pienoinen pettymys. Nightwish on kasvanut todellakin isoksi, niin negatiivisessa kuin positiivisessakin mielessä. Eipä olisi uskonut hevistä kasvavan salonkikelpoista tavaraa ennen omaa wanhuusikää. "Turvatarkastuskin" oli heikompi kuin viime viikon Phil Collinsin keikalla. WTF!?

John Two-Hawksin esiintyminen toi tiettyä maagista tunnelmaa iltaan. Hieno, illan kruunaava veto Nightwish-organisaatiolta.

Mutta nyt vikat huikat huiviin ja nukkumaan, sekä odottamaan tulevan illan Prodigy-keikkaa!

Sinne ei varmastikaan pääse ilman kumihanskakäsittelyä.

Kaupallisten tiedotteiden aika...

Näyttää käyvän niin köpelösti, että allekirjoittaneelle jää yksi ylimääräinen lippu huomiseen Prodigyn konserttiin käteen.

Jos olet vielä ilman lippua, täältä saattaisi lähteä edullisesti. Siinä tapauksessa ota yhteyttä galious ät iki piste fi.

Lisäys 22.10.2005 klo 02:29
Kiitokset J:lle lipun lunastamisesta parempaan käyttöön. Nauti keikasta! Moikataan jos nähdään tuolla!

Muutamia päiviä sitten tuli yllättävä menoerä, johon ei ollut käteistä heti tarjolla ja luottokortillakin luottoraja oli turhan lähellä. Luottokorttimaksuni säntillisesti hoitaneena soitin Luottokuntaan toiveikkaana pyytääkseni luottorajan väliaikaista korotusta.

Puhelimessa asiakaspalveluhenkilö oli ystävällinen ja kortin numeron saatuaan myönsikin luottorajan korotuksen ja vielä tarjosi samaan hengenvetoon sitä pysyväksi. Tapahtuma oli varsin vaivaton ja tunnin kuluttua olinkin uuden polkupyörän omistaja.

Vaivattomuus herätti vakavan kysymyksen asiakkaan (kortinhaltijan) oikeusturvasta jo puhelun aikana, jota en viitsinyt kuitenkaan ko. henkilölle esittää. Hän todennäköisesti toimi Luottokunnan ohjeiden mukaisesti.

Minua ei millään tavoin pyydetty todistamaan henkilöllisyyttäni. Minulta kysyttiin ainoastaan luottokortin numero. Entä jos kyseessä olisi ollut korttini varastanut epärehellinen henkilö, joka nostaa kortin luottorajaa ja sen jälkeen pistää "visan vinkumaan". Tunnissakin ehtii kortilla maksaa paljon, ilman että ensimmäistäkään kertaa henkilöllisyyttä pyydetään todistamaan.

Kuka vastaa? Arvaan että asiakas.

Ja arvaan myöskin, että nämä ammattimaiset epärehelliset henkilöt tietävät tämän.

Pakko oli päästää wanha sotaratsuni eläkkeelle jo kymmenvuotiaana ja vaihtaa hieman tuoreempaan kulkupeliin. Entisen kohtaloksi kävi raitiovaunukiskojen vaihde Erottajalla. Mies selvisi vammoitta, pyörä ei.

Polkupyörän valinta on nykyään pirun vaikeaa, on vaikka mitä mahdollista mallia tarjolla. Joka tarkoitukseen omansa. Uutta pyörää ostavalle mm. Fillari-lehden foorumi on kultaakin kalliimpi tietolähde. Toki tuolla (kuten kaikkialla muuallakin) on fillarihifistejä ja muita elitistejä, mutta kyllä siellä oikeastikin hyödyllistä tietoa on ns. normaaleille ihmisille joilla on normaaleja tarpeita.

Itse kovasti kävin sisäistä taistelua siitä, onko minulle oikea valinta hybridi vaiko maastopyörä. Koeajo sen lopulta ratkaisi. Hiskahien RH-75 oli ensimmäinen koeajamani pyörä, ja se tuntui heti omalta. Nyt se on oma.

Konan ja Gary Fisherin maastofillaritkin tuli koeajettua, mutta totuus on ettei maastofillaria ole tarkoitettu päällystetyille teille. Tosin keskuspuiston kallioilla ja kinttupoluilla oli aivan sairaan makeeta vaihteeksi vetää kunnon fillarilla. Saattaa olla myös maastofillarin osto edessä tulevaksi kesäksi...

Käyttötarkoitus se ratkaisee millainen pyörä kannattaa hankkia. Maastoajo itselläni on sen verran marginaalista, että kunnon hybridi oli itselleni oikeampi vaihtoehto. Ja on se niin komiakin!

Nyt odotetaan sitten kauhulla, milloin rosmo iskee. Wanhan pyörän kanssa ammattivarkaista kun ei pahemmin tarvinnut huolehtia.

Maailman hauskin hypnotisoija Sailesh saapuu taas Helsinkiin marraskuussa. Tämäkin tapahtuma olisi todennäköisesti mennyt ohi, ellen olisi tietoisesti seurannut Lippupalvelun webbipalvelua. Markkinointi? Anyone? Nyt on kuitenkin liput esitykseen ja mieli avoimena matkalla nolaamaan itseään...

Sailesh kävi hauskuuttamassa meitä myös viime syksynä.

Eipä alpakoitakaan Helsingin keskustan kaduilla kovinkaan usein pääse näkemään. Nyt sekin ihme on nähty.

Söpöjä karvaturreja!

Jos vaikka uintireissulla sattuisi väsy iskemään.

Pitäisivätpä spämmeritkin hieman taukoa välillä. Äsken oli taas mukava hyökkäys saitille, mutta onneksi olin paikalla korjaamassa vahinkoja samaa tahtia...