Eilen tipahti postiluukusta Mustan Pörssin mainoslehtinen, jossa Musta pörssi antaa ostaessasi uuden tietokoneen vaihtotarjouksena hyvityksen vanhasta Commodore 64:stä tai Amigasta. Kertomatta tietysti, että klassikot joutuvat romuttamolle. Pelasta klassikkosi, äläkä vie sitä Mustaan pörssiin, jolla ei näytä olevan mitään tajua kyseisten laitteiden arvosta.

On sitä huonompienkin asioiden puolesta osoitettu mieltä.

Viime vuosina nousussa ollut kauhun kukoistuskausi uhkasi pyllähtää liialliseen j-kauhun Hollywood-versiointeihin, mutta nähtävästi muutakin kauhua jaksetaan vielä työstää. Ainakin siis jenkki-kauhun uusintaversioita. Joista tosin onneksi osa on ollut varsin hienoja esityksiä, kuten The Hills Have Eyes.

Australian matkailumainos Wolf Creek edustaa sitä innovatiivisempaa puolta, jossa käsikirjoitus on jaksettu tehdä ihan itse. Wolf Creekin selkeänä esikuvana on kauhuklassikko Texas Chainsaw Massacre, josta on hyvä muistaa elokuvan päässeen pannasta Suomessa 7.10.1996, vasta reilut 10 vuotta sitten. Onko kauhulle kenties vähitellen tapahtumassa samoin kuin heville musiikin saralla. Ehkei sentään, vaan aito kauhu jatkanee shokeeraamistaan vaikka sitä tuodaan enemmissä määrin valtavirtaan ja elokuvateattereihin.

Wolf Creek edustaa kauhuelokuvan uutta ja brutaalimpaa aaltoa, ja odotukset maailmalta luettujen kehujen myötä olivat korkealla työntäessäni hopeakiekkoa soittimeeni. Päällimmäisenä tunteena elokuvan jälkeen oli pettymys. Brutaalia joo-o, muttei pelkästään se riitä. Lainat esikuvilta olivat niin selkeitä, ettei elokuvalla ollut oikeastaan mitään uutta eikä omaa annettavaa. Wolf Creek on hieno kunnianosoitus vanhoille klassikoille, muttei juurikaan muuta. Pikemminkin se tuntuu olevan esimakua ohjaajan tulevista loistokkaista töistä. Toki tunnustusta on annettava John Jarratin esittämälle aussijuntin ruumiillistumalle, jossa ohjaaja lienee tavoittanut jotain Australian takamaiden syvimmästä olemuksesta.

Olen jättänyt elokuvat ja erityisesti kauhun liian pienelle huomiolle. Olen pudonnut kauhukelkasta, joten piakkoin on hankittava katsottavaksi kehutut uuden aallon horrorihorinat Hostel ja The Descent. Niitä kauhunsekaisin tuntein odotellen...

Von Hertzen Brothersin albumi Approach on tässä taloudessa ollut viimeisten kuukausien luukutetuin levy. Harvoin eteen sattuu levyä, jossa kokonaisuus ja kaikki biisit vaan toimivat kybällä. VHB:n ensimmäistä tuotosta Experience saa taas uudelleenjulkaisun myötä kaupoista, hieno levy tämäkin vaikkei ihan Approachin tasolle ylläkään.

Oma VHB-fanitukseni alkoi kesällä Faces-etnofestareiden rauhankonsertista, jossa VHB veti kolmen biisin "unplugged"-keikan. Olin täysin myyty. Perjantaina täyteen ammutulla Tavastialla VHB osoitti taas olevansa todella kova livebändi. Puolentoista tunnin keikan aikana kaikki toimi, ainoastaan yleisöltä olisi toivonut enemmän mukana oloa, mutta kyllä loppua kohden kädet kurkottivat kattoonkin. Hyvä niin, kyllä bändi sen ansaitsikin.

Tällä kokoonpanolla on täydet mahdollisuudet olla seuraava "iso juttu". Kundit ovat ammattitaitoisia ja karismaattisia sekä ennen kaikkea musiikki on mitä mahtavinta. Nämä hemmot tekevät musiikkia täydestä sydämestään - von Hertzen, eivätkä seuraa trendejä ja muita villityksiä.

Täydet pongot bändille ja keikalle!

Nytkö Nokialandia saa vihdoinkin sille kuuluvan paikan ict-teknologian edelläkävijänä? Johan tätä valitusta on saatu kuulla milloin päättäjien, milloin nörttien suusta. "Hävettää oikein kun edes pääkaupungissa ei ole kunnon WLAN-peittoa. Eihän sitä edes kehtaa ulkomaanelävien seurassa kommaria esiin ottaa, kun pörssikurssitkin pitää vilkuilla sillä sikahitaalla gerpsillä."

Onneksi pelastajaksi tulevat Digita ja Siemens, jotka yhteistuumin ovat päättäneet rakentaa koko valtakunnan laajuisen langattoman laajakaistan ensimmäisenä maailmassa. On siinä peräkammarin poika tyytyväinen kun kännyyn tulvii tissikuvia tiukalla tahdilla ja toiseen kännyyn tulvii... no... Kelpaa siinä taas Kauppalehteäkin ylpeästi esitellä Horstille ja Gerhardille ökyjahdin kannella kapula kädessä ja kalja toisessa hurjastellen.

Ollaan me niin hyviä ja ehdottomasti maailman paras Nokialandia.

Onko teknologia- ja erityisesti mobiiliteknologiahuumassa hetkeksikään pysähdytty ajattelemaan, mitä vaikutuksia sillä on ympäristöömme ja meihin. Miksi Suomeen tarvitaan koko maan kattava langaton laajakaistaverkko joka niemeen ja notkoon?

Kun lähden luontoon, lähden sinne rentoutumaan, pois kaikesta stressaavasta hässäkästä, jota myös internet edustaa. Kun lähden mökkeilemään, lähden pois tekniikan ja informaation ääreltä nauttimaan rauhoittavasta ympäristöstä. En todellakaan kaipaa aina-niin-iloista uutisvirtaa, kännykkä-teeveetä ja törkysivustoja. Mutta minä olenkin omituinen, enhän haluaisi kesämökilleni (jos sellaisen joskus omistaisin) internetiä, en telkkaria, en sähköjä. Juoksevan veden sentään ottaisin, muttei sekään mikään pakollinen ominaisuus mökillä olisi.

On varmasti sata muuta ihmistä, jotka nettinsä haluavat minne vaan menevätkin, vaikkapa tunturin laelle Lapin erämaan perukoille. Miksi minä valitan, voinhan olla käyttämättä sitä laajakaistaa, jos se minua niin häiritsee. Tottakai voin, mutten voi olla olematta laajakaistan vaikutuksen alaisena. Jos valtakunnan laajuinen langaton laajakaista toteutuu, en pääse solujani korventavia mikroaaltoja pakoon. Minnekään. Eikä kukaan muukaan.

On täysin naiivia kuvitella, ettei mobiiliteknologian läsnäolo vaikuttaisi ihmisiin. Sähkölaitteet, magneettikentät, mikroaallot kaikki vaikuttavat meihin ja soluihimme, tahdoimme tai emme. Toiset ovat vain alttiimpia vaikutuksille kuin toiset. Nähtävästi haluamme lisätä jatkuvasti kehoissamme kulkevaa mikroaaltosaastetta enemmän ja entistä enemmän. Olemmeko kuitenkaan valmiit ottamaan vastaan siitä mahdollisesti aiheutuvia haittoja terveydellemme? Koko maan kattava verkko voi olla karhunpalvelus itsellemme.

Uusimmassa What Doctors Don't Tell You -lehdessä (vol 17 no 7) oli hyvä artikkeli modernien langattomien teknologien mahdollisista vaaroista (lisään linkin artikkeliin kunhan se tulee WDDTY:n arkistoon luettavaksi). Aihetta on hieman yksioikoisemmin myös sivuttu WDDTY vol 15 no 5 -numeron artikkelissa Mast Hysteria, joka käsitteli nimenomaan kännyköiden vaikutusta terveyteen. Kyseisestä julkaisusta varmasti voi olla montaa mieltä, enkä itsekään ihan kaikkea lehden sivuilta niele, mutta se kyseenalaistaa modernin länsimaisen lääketieteen vanhoillisia ja rajoittuneita näkemyksiä ansiokkaasti ja rohkeasti. Erinomaisen suositeltavaa luettavaa.

Langattomuus on tullut ja se pysyy. Itsekin käytän jatkuvasti langatonta teknologiaa: kännykkää, läppäriä WLANilla ja ties mitä vimputtimia ympäristössäni. Langatonta teknologiaa käyttäessäni otan tietoisen riskin ja hyväksyn mahdolliset terveyshaitat, sillä langattoman teknologian käyttö on vaan niin helvetin mukavaa. Pyrin kuitenkin useimmiten minimoimaan haitat - puhun lyhyitä puheluita, käytän WLANia ainoastaan jos ei kaapelia ole tarjolla jne.

Tein juuri pienen päätöksen langattomuutta vastaan vaihtaessani modeemini langalliseen vaihtoehtoon. Jos WLAN-modeemia käyttää verkkokaapelilla, kuka idiootti on suunnitellut ne laitteet siten, ettei WLANia saa pois päältä? En todellakaan haluaisi lähetintä ympäri vuorokauden päälle kotiini saastuttamaan ympäristöäni, vaan ainoastaan silloin kun oikeasti tarvitsen sitä. Tämä on todellisuutta langattomassa maailmassa, toisinajattelijoille ei ole tilaa. Elät langattomasti tai et elä olleenkaan - joillekin niin on jo käynyt.

Tosin kärpäsen paska se päätös mikroaaltosaasteen määrässä oli, sillä tälläkin hetkellä olen neljän naapurin langattomien verkkojen ristitulessa. Tervetuloa langattomuus ja valinnan mahdollisuus.

Voi sitä viisauden määrää joka tänään roiskui silmilleni. Rapakon takaa tottakai.

NY Times kirjoittaa taideopettajasta, joka sai potkut vietyään oppilaat Dallasin taidemuseoon opintoretkelle. Nähtävästi taidemuseon jollain teoksella oli ollut - hui sentään - paljas tissi tai pippeli, josta erään naperon vastuuntuntoinen vanhempi teki valituksen koululle, sillä seurauksella että opettaja hyllytettiin. Ja nyt ovat taas Amerikan lapset turvassa taiteen turmelevalta vaikutukselta.

Onneksi rapakon takana on valveutuneita ihmisiä, jotka ottavat sydämen asiakseen kaiken taiteellisen saastan poistamisen lapsia ja nuoria turmelemasta. Toisessa artikkelissa tulilinjalle on joutunut sellainen roskaromaani kuin Fahrenheit 451, joka oli taannoin lukemistehtävänä eräässä unelmatehtaan koulussa. Valveutuneen oppilaan valveutunut isä vaatii kirjan pannaan saattamista, joka jo itsessään on ironisuuden huippu. Jutun tekee vielä paremmaksi se, että kyseinen vaatimus tehtiin sattumalta Kiellettyjen kirjojen viikolla, jonka mottoina on mm. Banned Books Week: Celebrating the Freedom to Read ja Banned Books Week: Free People Read Freely. Enää puuttuisi kirjan polttajaiset ja kaikki olisi täydellistä - sivistyksen alkavaan tuhoon.

It's just all kinds of filth," said Alton Verm, adding that he had not read "Fahrenheit 451.

Älkää olko idiootteja kuten herra Verm ystävineen, vaan lukekaa Fahrenheit 451! Tai katsokaa edes leffa.