Tuntuupa yksinäiseltä. Puoli vuotta tiivistä yhteiseloa on jättänyt jälkensä. Kuuden kuukauden putkiremontti-evakon jälkeen A1 muutti luotani takaisin omaan kotiinsa. Ikävä on ehtinyt hiipiä jo puseroon, vaikka vasta toinen päivä poismuuton jälkeen on. Parempi tietty niin, sitä mukavampia ovat sitten ne A1:n vierailut tänne.

Muutto viikonloppuna meni suuremmitta kommelluksitta, vaikka kestikin loputtomiin. Toisin oli A1:n muutto tänne viime kesänä. Se oli muutto suoraan helvetistä, josta muutamia esimerkkejä:

• Matkalla A1:n luokse polkupyörällä (tietysti jo myöhässä) vältän hiuksenhienosti kolarin toisen pyöräilijän kanssa. Väistöliikkeen seurauksena lennän komeassa kaaressa stongan yli kuperkeikan pyörätielle. Tuloksena komeat asfaltti-ihottumat polvissa ja käsivarsissa. Pyörä säilyy onneksi vahingoittumattomana.
• Haavojen puhdistamisen jälkeen lähdemme A1:n luota noutamaan pakettiautoa, erittäin paljon myöhässä. Oikotiellä, keskellä ei mitään, pyörästäni puhkeaa kumi.
• A1 jatkaa matkaa äänekkään sananvaihdon jälkeen pyörällään, minä tilaan taksin, joka tulee maksamaan helvetisti. Taksikuski tuijottaa epäluuloisesti koko matkan peilistä verentahrimaa olemustani.
• Auton avaimet katoavat jossain välissä. Löytyvät onneksi hetken panikoituamme.
• Palautettuani auton keskellä yötä, huomaan bussia odottaessani ettei mukanani ole yhtään käteistä eikä tsettiä. Eipä mitään hätää, pankkiautomaatti on lähellä. Joka hieman aikaa kiukuteltuaan läväyttää "ei yhteyttä tilikonttoriin" ja sulkee tylysti itsensä. Eipä sillä sinänsä väliä, koska yöbussi ehti jo sujahtaa ohi kaupunginosan ainokaisen automaatin temppuillessa.
• Otan siis jälleen kumijalan alleni, koska bussit eivät luonnollisesti pankkikorttia hyväksy maksuvälineenä. Taksien hinnalla olisi saatu vuokraamosta jo pakettiauto. Kyllä säästettiin.

Ylimmästä kerroksesta ylimpään kerrokseen käy kuntoilusta, kun hissiä ei kummassakaan talossa ole. Seuraava muutto odottaa kahden viikon päästä. Ihanaa.

Kyllähän tuo yhteiselo pienehkössä keskustayksiössä on vaatinut sopeutumista puolin jos toisinkin. Varsinkin kun kaksi hamsteria tappelee rajallisesta säilytystilasta, ja uusi asukas toteuttaa omia mielihalujaan, jotka eivät vanhan asukkaan mielipiteiden kanssa ole aina samansuuntaisia. Nyt kukkona tunkiolla voi laittaa kämppäänkin vähän poikamaista ilmettä takaisin mm. näiden lian pois säikäyttävien keittiörättien muodossa.

En voi ymmärtää miksei joku haluaisi keittiöönsä näitä. Ihquja!

Ja ottakaa onkeenne seuraavaa: Kun putkiremppa tulee taloyhtiöönne, pitäkää huoli, ettei taloyhtiön hallitus ota sitä halvinta urakoitsijaa, joka käyttää ammattitaidottomia ja työmoraalittomia virolais-venäläisiä alihankkijoita. Katsoin tosiaan puoli vuotta vierestä sitä touhua, enkä ollut uskoa näkemääni. Putkiremonttia ei koskaan.