Nine Inch Nailsin konsertti oli varsin jämäkkää kamaa, kuten levytkin. Vaikka pidän suurimmaksi osaksi NIN:stä, on se erittäin raskasta kuultavaa, jota harvemmin tuleekaan otettua kuunteluun muutamaa kappaletta enempää. Yhden kokonaisen albumin kuuntelu vetää takin tyhjäksi. Sama "vika" koski myös konserttia, hienoa kuultavaa ja räime toimii, mutta keikan jälkeen olo oli kuin Olli Hokkasella - enempää ei pysty.
Keikan huippuhetkiin kuului toki Hurt monen muun ohella. Hurt kuvaa myöskin armottomasti Kermitin nykyistä tilaa. Auttakaa hyvät ihmiset sammakko-parkaa!
Ja onhan vielä sitä konsertin minimalistista rekvisiittaa kehuttava. Ne valot olivat hienot ja välillä saivat aikaan perin komeaa dystopia-meininkiäkin.
No Pingbacks for this post yet...
Sitä samaa wanhaa... on weblog elämästä, maailman-
kaikkeudesta ja kaikesta. Se kaikki sisältää mm. aikidoa, elokuvia, melontaa, rakkautta ja räpiköintiä. Kirjoittaja on tavoitettavissa sähköpostiosoitteessa galious miukumauku wanha piste info.
Jos kesällä tulee ikävä, niin jaikuni pelastaa päivän.

| Mon | Tue | Wed | Thu | Fri | Sat | Sun |
|---|---|---|---|---|---|---|
| << < | ||||||
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | ||
| 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 |
| 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | 19 |
| 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 | 26 |
| 27 | 28 | 29 | 30 | |||