Perjantaiaamu alkoi kunnon tappomeiningillä. Kirjaimellisesti.

Aamulla pakatessani retkikamoja hoksasin pikkupikku ampiaisten tehneen pesänsä kaappiini. Hävityshommiksi meni, mutta ennen sitä oli tietysti vapaasti kämpässä lentelevät pistiäiset nirhattava, joka otti aikansa. Pesän hävitys onnistui ilman piston pistoa, mutta myönnettävä on - hieman kädet tärisivät kohtalon hetkellä. Ullakkoasumisen ihanuutta on, ettei koskaan tarvitse olla yksin. Aina on raitaperse tai kaksi seurana. Tai koko pesällinen.

Myöhässä jo sovitusta, otin kumijalan alleni ja suunnistin kajakkivajalle kaupungin läpi, jossa taksikuskin kanssa yhteistyössä nirhasimme pullean pulun tuulilasillamme tappavan tarkasti. Voiko päivä paremmin alkaakaan! Tuore veren maku suussa, se vasta poikaa on. Kyllä tästä juhannus vielä tulee.

Vajalta lähdimme puolen päivän maissa allamme seuramme mainio kaksikko Atlantic, kohteenamme Merimelojien paratiisisaari Skorvö. Atlanticista on tullut lemmikkimme, jolla kävimme Saaristomerellä viime vuonna, ja aamulla lähdemme samaisella kajakilla Tammisaaren ja Inkoon saaristoa samoilemaan kolmeksi päiväksi. Vaikka Atlantic on mainio peli, on sillä toki huonot puolensakin. Ilman peräsintä (kannelle nostettava peräsin) paatti on turhan herkkä pienellekin tuulelle ja vaatii melojilta todella paljon, jotta sen saa pidettyä hallussa. En haluaisi Atlanticista peräsintä menettää kovassa kelissä, sillä esimakua siitä on jo tullutkin. Ensimmäisellä Atlanticin kokeilukerralla aikoinaan menetimme peräsimen kovahkossa myötäisessä ja sateessa. Kaksikon saamiseksi vajalle takaisin joutui tekemään todellakin töitä. Sittemmin tuli opittua, miten tuon kajakin peräsintä ei tule käsitellä.

Skorvössä illansuussa juhannus alkoi perinteisin menoin leiriytyen ja hyvin syöden. Kuka sanoo, ettei retkiolosuhteissa voisi tehdä hyvää ruokaa? Naapuriteltan väki katsoi kummastellen kun väänsimme herkullisen lohikeiton tuoreista raaka-aineista trangialla. Juhannussaunassa oli varsin tiivis tunnelma neljänkymmenen raavaan melojan täyttäessä maailman parhaan saunan pieniä lauteita. Puolilta öin kokkokin saatiin syttymään alkuvaikeuksien jälkeen ja komiastihan se paloikin. Onneksi muuta ei palanut - lukuun ottamatta muutamia makkaroita.

Lauantaina oli tietysti vuorossa Porkkalan kaupalle kauhominen munkkien ja jäätelön siintäessä taivaanrannassa. Olivat näköjään kaupan ruuhkasta päätellen monet muutkin herkkujen perässä. Vai liekö kaljan... Iltanuotiolla kitaran säestyksellä yhteislaulua, viintä ja makkaraa. Skorvön juhannus se se vasta on!

Sunnuntaiaamuna jälleen kerran saimme todeta Paavin kymmenelle käskylle olevan tarvetta. Varsinkin sille ensimmäiselle käskylle: "Älä metelöi, jos olet lähdössä pois muita aikaisemmin." Tuoreiden retkimelojien kälätys ja kolina aikaisin aamulla herätti lähistön teltat samoin kuten paria viikkoa aikaisemminkin. On se kummallista miten muiden huomioon ottaminen on vaikeaa. Käskyt kivitaululle rannalle kissankokoisin kirjaimin, eikä rantautumista ennen kuin ne on sisäistetty.

Amen.