Kyllä tällä setillä saadaan tuottavuutta aikaan. Miten olisi palkankorotus, näillähän tekee lähes viiden ihmisen työt!

Ainiin, mut justhan me saatiin hurja 3,3 % palkankorotus. Inflaatio huitelee siellä vajaassa kolmessa prosentissa, joten ollaan nyt tyytyväisiä sitten. Siivoojatkin saivat sopimuskaudelle 11,3 % korotukset. Tietojannut ja -jannuttaret saivat enimmillään 8,6 % korotuksen sopimuskaudelle, joka siis tarkoittaa käytännössä täällä vähimmäismäärää 7,4 %. Halvalla meni.

Totta puhuen, on oltava edes tyytyväinen siihen, että jotkut edes ovat saaneet. Siivoojat, huoltomiehet ja hoitajat enemmän sitä lisärahaa tarvitsevat kuin siistin sisätyön tekijät.

Juuri kun pääsin kirjoittamasta rantojen rakentamisesta, niin Helsingin valtuusto hyväksyi Taivallahden kylpylähotellin rakentamisen. Ei todellakaan näin.

Pieneen niemennokkaan yritetään saada mahtumaan tönö, joka tuo Helsingille muka "kansainvälistä kilpailukykyä". Sallikaa minun nauraa. Hankkeen vastustus on syystä alusta saakka ollut suurta ja siitä huolimatta se piti runnoa läpi. Ei sitä hanketta pelkästään töölöläiset ole vastustaneet, vaan kaikki jotka arvostavat vähäisiä rantojamme ja puistoalueitamme.

Taivallahden alue on toki ollut häpeällisen ränsistynyttä ja alueelle olisi jo vuosia sitten pitänyt tehdä kasvojenkohotus. Siisti puistoalue ja/tai yleinen sauna olisi paikalle ollut parasta. Kylpylälle olisi paljon parempia ja tilavampia paikkoja löytynyt, kuten prosessin aikana on monesti todettu.

Eikö menneiden sukupolvien virheistä vieläkään osata ottaa opiksi. Ei.

Vapauduin hiljattain suuresta määrästä tärkeitä ja vähemmän tärkeitä tiedostoja ja sähköposteja kovalevyni hajottua. Varmuuskopioita ei ottanut hän. Otti kyllä päähän tosin.

Vapaudun juuri nälästäni kalkkunafileen ja quinoan avustuksella. Nam.

Tulen vapautumaan kolmen viikon päästä opintolainastani, josta on enää viimeisen erän rippeet 56,28 € jäljellä. Mutta eihän kunnon suomalainen voi olla velaton. Pitää varmaan ostaa kämppä seuraavaksi, jotta köyhät rakkaat pankkimme pysyisivät pystyssä palvelumaksuja perimässä persaukisimmilta.

Helsingissä, kuten monissa muissakin rannikkokaupungeissamme, menneinä vuosikymmeninä on tehty ympäristörikoksiksi luokiteltavia rakennushankkeita rannoillemme. Jokainen turisti ja kaupunkilainen Suomenlinnan lautalla pääsee ihailemaan Laajasalon kaunista öljysatamaa auringonpaisteessa kauniisti hohtavine pömpeleineen. Sörnäisten ja Kalasataman alue kaunistaisi kaupungin kuin kaupungin, onneksi se onkin meidän ilonamme aina kun ylitämme Kulosaaren sillan.

Viime aikoina on alkanut kuulua tosin järjen ääntä ja kumpikin mainittu alue ollaan ottamassa teollisuudelta asukkaiden käyttöön - kuten kuulukin. Varsinkin tuleva ideatason näkymä Kulosaaren sillalta Hanasaareen saa jopa innostuneisuutta aikaan. Askel kohti parempaa tulevaisuuttako?

Ja sitten mennään tekemään tällaista. Olinkin lukenut aikanaan Kaskisaaren rakennussuunnitelmista, enkä ollut keksinyt minne siellä oikein usein isoja tönöjä saadaan mahtumaan. Tänään melontalenkillä se sitten selvisi - rannallepa tietysti pilaamaan näkymät. Nuo sympaattiset puurakennukset tosiaan tarvitsivat taakseen kylmän betonikolossin. Tuo Kaskisaaren pylväspaviljonki on aina ollut silmäni ilo, ja nyt lähinnä on teeskenneltävä roskan lentäneen silmään kun tuosta ohi kulkee. Vihaksi pistää.

Kansanedustaja Kasvi vappupuheessaan kehotti kotkalaisia valtaamaan rantansa takaisin. Hankala mutta ylväs tehtävä. Eipä ylväillä tavoitteilla taideta kuitenkaan voittaa arvotontteja merinäköalalla, ei ainakaan Kaskisaaressa Helsingissä.

Kesäkuntoa on hyvä lähteä talvilomalla hakemaan sukuloimalla. Muutamassa päivässä vatsalihakset kasvoivat toista kiloa. Kyllä nyt kelpaa lähteä biitsille!

SYÖ! SYÖ! SYÖ! OTA LISÄÄ! LISÄÄ!

Ei kiitos sukuloimaan hetkeen. Palautuminen normaalitilaan siitä ylensyönnistä ja sokerihumalasta on ollut perin rankkaa.

Harmillisesti Kajaanissa oli sen verran kalsat kelit (yöllä 30, päivällä piirun verran alle 20), että hiihtäminenkin jäi yhteen päivään näin etelän miehelle. Mutta mukavaahan se oli päräyttää reilun 20 km lenkki hienoissa hiihtomaisemissa aurinkoisena päivänä. Toista on täällä Helsingissä. Kaivaristakin aamulenkillä näyttivät vesisukset paremmilta hiihtovälineiltä jäälle mentäessä.

Hä? Mikä ilmastonmuutos?

Nytkö Nokialandia saa vihdoinkin sille kuuluvan paikan ict-teknologian edelläkävijänä? Johan tätä valitusta on saatu kuulla milloin päättäjien, milloin nörttien suusta. "Hävettää oikein kun edes pääkaupungissa ei ole kunnon WLAN-peittoa. Eihän sitä edes kehtaa ulkomaanelävien seurassa kommaria esiin ottaa, kun pörssikurssitkin pitää vilkuilla sillä sikahitaalla gerpsillä."

Onneksi pelastajaksi tulevat Digita ja Siemens, jotka yhteistuumin ovat päättäneet rakentaa koko valtakunnan laajuisen langattoman laajakaistan ensimmäisenä maailmassa. On siinä peräkammarin poika tyytyväinen kun kännyyn tulvii tissikuvia tiukalla tahdilla ja toiseen kännyyn tulvii... no... Kelpaa siinä taas Kauppalehteäkin ylpeästi esitellä Horstille ja Gerhardille ökyjahdin kannella kapula kädessä ja kalja toisessa hurjastellen.

Ollaan me niin hyviä ja ehdottomasti maailman paras Nokialandia.

Onko teknologia- ja erityisesti mobiiliteknologiahuumassa hetkeksikään pysähdytty ajattelemaan, mitä vaikutuksia sillä on ympäristöömme ja meihin. Miksi Suomeen tarvitaan koko maan kattava langaton laajakaistaverkko joka niemeen ja notkoon?

Kun lähden luontoon, lähden sinne rentoutumaan, pois kaikesta stressaavasta hässäkästä, jota myös internet edustaa. Kun lähden mökkeilemään, lähden pois tekniikan ja informaation ääreltä nauttimaan rauhoittavasta ympäristöstä. En todellakaan kaipaa aina-niin-iloista uutisvirtaa, kännykkä-teeveetä ja törkysivustoja. Mutta minä olenkin omituinen, enhän haluaisi kesämökilleni (jos sellaisen joskus omistaisin) internetiä, en telkkaria, en sähköjä. Juoksevan veden sentään ottaisin, muttei sekään mikään pakollinen ominaisuus mökillä olisi.

On varmasti sata muuta ihmistä, jotka nettinsä haluavat minne vaan menevätkin, vaikkapa tunturin laelle Lapin erämaan perukoille. Miksi minä valitan, voinhan olla käyttämättä sitä laajakaistaa, jos se minua niin häiritsee. Tottakai voin, mutten voi olla olematta laajakaistan vaikutuksen alaisena. Jos valtakunnan laajuinen langaton laajakaista toteutuu, en pääse solujani korventavia mikroaaltoja pakoon. Minnekään. Eikä kukaan muukaan.

On täysin naiivia kuvitella, ettei mobiiliteknologian läsnäolo vaikuttaisi ihmisiin. Sähkölaitteet, magneettikentät, mikroaallot kaikki vaikuttavat meihin ja soluihimme, tahdoimme tai emme. Toiset ovat vain alttiimpia vaikutuksille kuin toiset. Nähtävästi haluamme lisätä jatkuvasti kehoissamme kulkevaa mikroaaltosaastetta enemmän ja entistä enemmän. Olemmeko kuitenkaan valmiit ottamaan vastaan siitä mahdollisesti aiheutuvia haittoja terveydellemme? Koko maan kattava verkko voi olla karhunpalvelus itsellemme.

Uusimmassa What Doctors Don't Tell You -lehdessä (vol 17 no 7) oli hyvä artikkeli modernien langattomien teknologien mahdollisista vaaroista (lisään linkin artikkeliin kunhan se tulee WDDTY:n arkistoon luettavaksi). Aihetta on hieman yksioikoisemmin myös sivuttu WDDTY vol 15 no 5 -numeron artikkelissa Mast Hysteria, joka käsitteli nimenomaan kännyköiden vaikutusta terveyteen. Kyseisestä julkaisusta varmasti voi olla montaa mieltä, enkä itsekään ihan kaikkea lehden sivuilta niele, mutta se kyseenalaistaa modernin länsimaisen lääketieteen vanhoillisia ja rajoittuneita näkemyksiä ansiokkaasti ja rohkeasti. Erinomaisen suositeltavaa luettavaa.

Langattomuus on tullut ja se pysyy. Itsekin käytän jatkuvasti langatonta teknologiaa: kännykkää, läppäriä WLANilla ja ties mitä vimputtimia ympäristössäni. Langatonta teknologiaa käyttäessäni otan tietoisen riskin ja hyväksyn mahdolliset terveyshaitat, sillä langattoman teknologian käyttö on vaan niin helvetin mukavaa. Pyrin kuitenkin useimmiten minimoimaan haitat - puhun lyhyitä puheluita, käytän WLANia ainoastaan jos ei kaapelia ole tarjolla jne.

Tein juuri pienen päätöksen langattomuutta vastaan vaihtaessani modeemini langalliseen vaihtoehtoon. Jos WLAN-modeemia käyttää verkkokaapelilla, kuka idiootti on suunnitellut ne laitteet siten, ettei WLANia saa pois päältä? En todellakaan haluaisi lähetintä ympäri vuorokauden päälle kotiini saastuttamaan ympäristöäni, vaan ainoastaan silloin kun oikeasti tarvitsen sitä. Tämä on todellisuutta langattomassa maailmassa, toisinajattelijoille ei ole tilaa. Elät langattomasti tai et elä olleenkaan - joillekin niin on jo käynyt.

Tosin kärpäsen paska se päätös mikroaaltosaasteen määrässä oli, sillä tälläkin hetkellä olen neljän naapurin langattomien verkkojen ristitulessa. Tervetuloa langattomuus ja valinnan mahdollisuus.

Päivän nörtteilyt saa aloittaa Digitodayn uutinen:

Vista-käyttöjärjestelmän käyttöönotto toisi kuuteen suureen Euroopan maahan sata tuhatta it-työpaikkaa ja 40 miljardin dollarin ruiskeen talouselämälle, IDC kertoo. Tutkimus oli Microsoftin rahoittama.

Liekö tuo tarvittavien tukihenkilöiden määrä Windows Visvan asentamisen jälkeen. Mikä muu yritys kehtaisi mainostaa, että heidän ohjelmistonsa ostettuasi ja päivitettyäsi saat palkata lisää mikrotukea selvittelemään uusia ongelmia entisten päälle. Eikö sen yleensä pitäisi mennä juuri toisin päin?

Sähköinen laskunkierto my ass... Tämänkö pitäisi säästää kuluja ja helpottaa kaikkien elämää. Kaksi henkilöä tuhlasi 25 minuuttia saadakseen yhden 15 euron kahvilalaskun hyväksyttyä ultrahienossa ja fiksussa SAP-järjestelmässä. Ja toinen henkilöistä sentään oli projektipäällikkö, joka melkein työkseen tekee noita. Lähes tunti tuhlattua työaikaa muutaman euron tähden. Kannattavaa ja ennen kaikkea kustannustehokasta!

Kolmikirjaiminen katastrofi nimeltä SAP on todennäköisesti luonut enemmän työpaikkoja kuin kolme uutta Windows-versiota yhteensä.

Olinkin aina ihmetellyt porukan valittamaa muuttoressiä. Omat muutot ovat olleet lähinnä iloisia ja helppoja tapahtumia, mitä nyt kantamisen määrässä tietty on aina valittamista. Siihen toki on helppo ratkaisu...

Nyt alkaa olemaan kamat pakattuna, eikä edes mikään kiire tullut. Muutto alkaa vajaan neljän tunnin päästä. Vähän vielä täytyy säätää aamulla ja roudata ullakon kanahäkistä alas ne kaikki turhat roinat, jotka seuraavat muutosta toiseen mukana päätyäkseen aina ullakon kanahäkistä toiseen.

Tässä vaiheessa voisin mainita kirjoitusvirheiden ja epäloogisuuksien varalta, että aloitin tavaroiden pakkaamisen sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Olen kahtena edellisenä yönä nukkunut yhteensä alle kuusi tuntia ja tänä yönä en vielä silmäystäkään. Ei ihme että ahistaa. Eikä tässä ehdi kuin silmänsä ummistaa kun pitää jo nousta ylös, koska perhanan muuttofirma aikaisti muuttoa parilla tunnilla. Ahistais kyllä vielä enemmän jos en olisi ottanut muuttofirmaa tällä kertaa. Tosin valinta oli harvinaisen helppo: ullakkokerros eikä hissiä.

Ehkä on parempi vaan maksaa ja pitää ne muutamat kaverit vielä vähän aikaa.

En vaan jaksa ymmärtää miten paljon yksiöön voi kamaa saada mahtumaan, ja täällä on lattiatilaakin ollut. Nyt on 45 täyttä muovista muuttolaatikkoa pakattu ja kymmenkunta mustaa jätesäkkiä. Lisäksi on yksi arkku, epämääräinen määrä erikokoisia pahvilootia, muutama treenikassi täynnä ja huonekalut. Ja ullakon kamat ovat vielä siellä ylhäällä... Muuttomiehet tulee kiroamaan, vaikka jo ehdin heitä varoittaa kun asian laita selvisi itsellenikin.

Itsepähän valitsin viikonloppupakkauksen sijaan melontaseuran rapujuhlat. Ei pitäisi valittaa. Varsinkaan kun bileet oli säästä huolimatta mahtavat. Olen vaan niin moukka, etten ymmärrä mikä niissä ravuissa on niin hienoa. Helvetinmoinen säätäminen muutaman muka maukkaan lihanpalan vuoksi. Ehkä mulla on vaan huono maku kun ei maistu. Eikä tuo ikävä valmistusmenetelmä - elävältä keittäminen - ole koskaan omaa sydäntäni lämmittänyt. Ravun ehkä. Mutta se kaikki muu rapujuhlissa onkin ihan jees. Paitsi ne ravut.

Sunnuntai menikin sitten lähinnä sadetta pidellessä teltassa ennen kuin ukkonen rauhottui sen verran että sai kamat kasaan ja melottua takaisin mantereelle. Oli sekin mukavampaa kuin täma hiton pakkaaminen.

Ja suurkiitos S&S:lle avusta tänään (eilen)! Pelastitte tämän sedän lataamolta. Ja onnea yhteiseen kotiin, olihan se jo odotettavissakin...

Ja illalla olisi vielä tarkoitus muuton jälkeen mennä koomailemaan Tavastialle
Star Wreck -iltamiin ja Poets of the Fallia katsomaan. Jotenkin mulla on
sellainen kutina että yleisöstä kuuluu kuorsausta leffan aikana?! Ai niin ja Tavastia-illan jälkeen torstaina yhdeksältä aamulla on pakollinen kokous. Jotenkin mulla on sellainen kutina että osanottajien joukosta kuuluu kuorsausta kokouksen aikana?!

Tarinan opetus? Aloittakaa se pakkaaminen ajoissa!

Nyt alkaa lähteä vihdoin taju. Öitä pariksi tunniksi.

Näin kolmenkympin tienoilla täytyy jo alkaa varomaan sitä mitä tekee tällä kropallaan. Nopea fyysinen rasitus saattaa käydä pumpun päälle kovin tai vaikkapa repäistä aivoista verisuonen rikki. Onneksi pääsin tällä kertaa vähällä.

Varoitus kaikille wanhuxille! Älä päätä tehdä kotona kylmiltään pienenä jumppana potkutekniikkaharjoittelua. Vähintään puolen tunnin rollaattorilenkki alle, sanokaa mun sanoneen! Toimin itse varoittavana esimerkkinä: kävelen vaivaisemmin vessaan kuin kenraali Ehrnrooth tulitukkaista presidenttiämme suutelemaan. Ja kyseinen herra sentään on jo mullan alla ehtinyt hetken viettää!

Onneksi sisäinen nörttini pelastaa tilanteen ja nauttii sängyssä puolikkaassa sikiöasennossa katsellen AssemblyTV:n lähetystä töllöttimestä. Tänä vuonna oma hovityöntekijäni ei ole paikalla, joten joudun tyytymään tv-lähetykseen. Joka muuten löytyy digi-HTV:n kanavapaikalta 250. Jos ei näy, niin tee kanavahaku tikipoksillasi.

Tällä hetkellä on ilmassa loistavaa kasarihitti- ja bitti-musaa David Hasselhoff Big Bandin esittämänä. Nämä jätkät rokkaa! Joskus olisi ko. bändi mukava nähdä aidosti livenä. Kuten myöskin varmaankin tunnetuin alan bändi Press Play On Tape, jonka loistava Backdoorstreet Boys -parodia toimikoon esimerkkinä kaikille tuleville poikabändeille!

Compot tietysti ovat tapahtuman mielenkiintoisinta antia, tosin perinteinen demoilu toki viimeisen kymmenen vuoden aikana laskentatehojen kasvaessa on menettänyt täysin mielenkiintonsa. Siksipä mielenkiintoisimpana on aina oldskool-, mobile- ja 4k-compot, joista 2/3 onnistuin missaamaan eilen! Ja näiden lisäksi wild demo -compo on aiemmin ollut mielenkiintoa herättävä yllätyksellisen luonteensa vuoksi, mutta eipä kyseistä sarjaa enää ole olemassa.

Niin. Itsehoito ja -lääkitys on usein loistava keino kalliiden reseptilääkkeiden sijaan. Tällä kertaa lääkkeenä on Warsteiner sekä Strongbow. Näistä ei varmaan saa KELA-korvauksia?!

Kännibloggaus ja ei mitään kunnon sosiaalipornoilua edes?! Sori, voisin mielelläni edes pornoilla, jos vain selältäni pystyisin. Parantumiseeni saakka jatkan jäsenyyttäni SeTu:ssa.

Ja todennäköisesti sen jälkeenkin.

Eikä pelkästään firman juhlien jälkeisenä aamuna. Muutama viikko sitten minun piti tarttua Hesarin artikkeliin IT-työntekijöiden pahoinvoinnista, josta Matkalla-Marjutkin kirjoitti. Jäi silloin tarttumatta, mutta nyt on otollinen aika tarttua aiheeseen, kun taas on deadline lähestymässä, hommat ovat siinä kuuluisassa "vaiheessa", sekä projektin työntekijät vuorollaan lomailevat ja sairaslomailevat. Ja kenen harteille työt siis rojahtavat... Liikaa päivityksiä ei siis hetkeen varmaankaan ole odotettavissa, mutta sitäkin laaduttomimpia merkintöjä.

Omakohtaisesti olen työuupumuksen kokenut ja muun paskan mitä tähän tietotekniikka-alaan liittyy. Viime vuonna olin täydellisen hermoromahduksen partaalla. Nyt voisi olla sama tilanne, ellen olisi ottanut opikseni viime kerrasta.

Reilu vuosi sitten olin tosiaan hyvin lähellä täydellistä hermoromahdusta. Epärealistiset aikataulut johtivat lopulta siihen, että uhrasin lähes kaiken vapaa-aikani töiden tekoon puolen vuoden ajan. Illat, viikonloput ja jopa muutamat yötkin vietin toimistolla yrittäen pitää aikataulun kasassa. Varmaan ainoa asia, joka loppuvaiheessa minut järjissäni piti, oli samanaikainen intensiivinen aikidon treenaus, jossa pakostakin joutui jättämään muut asiat pois mielestä.

Esimieheni sittemmin alkoi puuttumaan tilanteeseeni ja suositteli töiden vähentämistä ja lepäämistä. Mielellänihän minä sen olisin tehnyt, mutta samaan aikaan projektin johto ja asiakas vaativat, ettei aikataulusta voida lipsua. Pakko siis oli jatkaa samaan tahtiin.

Lopulta viime keväänä väsymys ja stressi johtivat burnoutiin, joka alkoi epätoivon tuntemuksilla ja satunnaisilla itkukohtauksilla. Tämä huipentui eräänä aamupäivänä toimistolla syvään ahdistuskohtaukseen, jonka voisin uskoa tuntuvan hyvin pitkälle samalta kuin paniikkihäiriökohtaukset. Tämän romahduksen johdosta kävin hakemassa muutaman päivän sairasloman, jota ilman todennäköisesti olisin joutunut ennen pitkää kuukausien hermolomalle. Näin kävi eräälle kollegalleni samassa yksikössä samoihin aikoihin.

Tuon jälkeen olen onneksi kasvanut jonkin verran ja osaan nykyisin jopa sanoa "Ei". Myöskään en ole valmis uhraamaan terveyttäni työlle, elämää on ihan liikaa vielä elettävänä. Yhdestä varoituksesta kyllä sen opin.

Alan hektinen meno ja kehitys, luterilainen työmoraali ja epärealistiset tavoitteet johtavat siihen, että monen työntekijän terveys on uhattuna, eikä työnantaja tee asian hyväksi paljoakaan. Kvartaalitalouden paineissa pieni työntekijä on korvattavissa oleva koneen osanen. En tässä IT-alaa ole täysin haukkumassa kuitenkaan. Pidän useimmiten työstäni ja haluan työskennellä tietotekniikan parissa ehkä tulevaisuudessakin. Jatkuva kiire ja liian suuri työkuorma vain nakertavat melko tehokkaasti työmotivaatiota. Saapa nähdä mihin ratkaisuihin tämäkin omalta osaltani lopulta johtaa.

Ja lopuksi pätkä käytäväkeskustelua reilun tunnin takaa:

- Sä näytät väsyneeltä. Oletko tehnyt liikaa töitä?
- En mä väsynyt ole. Vaan kyrpiintynyt tähän tilanteeseen.
- No niin olisin minäkin kyrpiintynyt. (vaivaantuneena)
- Voi kuinka kauniisti te käytätte suomen kieltä!

Tänään taas kiehahti. Piti oikein jäähdytellä hetken aikaa, muuten olisi voinut tulla nettipoliisi pesemään suun saippualla.

Tänään oli kunnon spämmihyökkäys tänne saitille. Satoja ja taas satoja hittejä pamahti lokeihin jatkuvalla syötöllä. Vaikka olen jo ottanut tavakseni päivittää b2evolutionin abuse-listan päivittäin, aina osa kommentti- ja viittausspämmeistä pääsee läpi. Siinä sitten siivosin ja päivittelin abusea uusilla avainsanoilla, hiljaa itsekseni kehittäen mitä tuskallisimpia tapoja tervehtiä tällaista spämmeriä, jos sellainen joskus eteeni tulisi. Munista hirttäminen rautalangalla spårien virtakaapeleihin oli sieltä hellimmästä päästä. Ja minä sentään olen kiltti rauhan mies.

Viime päivinä olen ehdottomasti lukenut aivan liikaa kuukkeleista. Katselin juuri läheisen lounaspaikan ensi viikon menyyta, ja mitä siellä olikaan tarjolla maanantaina... Kuukkelikeittoa.

MAANANTAI
MANTELIKALAA
- etikkakurkkua
KORIANTERINEN BROILERINLEIKE
- persiljaperunat
* Kukkakaalikeittoa

Kirjoittakaa jo jostain muusta hyvät ihmiset. Joo ja Kallioblogia voisi päivittää useammin, ktos. Vaikken edes asu Kalliossa.

Perhana tätä hamsteriluonnetta. Tein kevätsiivouksen päivän pamauksessa tarkoituksena poistaa sieltä turhat blogit kuluttamasta muutenkin vähäistä aikaani. Miten sitten kävikään. Blogilistan suosikeissa on nyt jokaista pamauksesta poistettua kohden kaksi uutta blogia.