Vuorelta vuorelle matkani käy. Ensimmäinen valloittamani vuori oli Kulmavuoressa, josta jatkoin parin vuoden jälkeen Punavuoren rinteille. Niillä rinteillä käyskentelinkin lähes vuosikymmenen. Punavuoresta kurkotin yhä korkeammalle, ja Korkeavuoren korkeimman huipun saavutin pari vuotta sitten. Täällä korkeuksissa on ollut varsin lokoisat oltavat, mutta vuoria on vielä valloittamatta. Nyt taivaanrannassa loistavat jo Roihuvuoren tuliset rinteet.

Itä-Helsinkiin muutto saattaa olla pienoinen shokki keskusta-asumiseen tykästyneelle ja tottuneelle äijänköriläälle, mutta onneksi metro tuo sukkelaan taas kuhinan keskelle. Tulipa Roihikseen muuton myötä minusta pitkästä aikaa autonomistajakin, tai ainakin puolikkaan auton.

Kaksi viikkoa erinäisistä syistä johtuen työmatka-autoilleena en vain käsitä sitä. Mikä ajaa ihmiset aamu toisensa jälkeen ruuhkaan istumaan peltilehmissään? Eipä ihmekään, että ihmiset ovat usein kärsimättömiä ja pahantuulisia. Mikä onkaan parempi tapa aloittaa päivä kuin istumalla aamuruuhkassa. Nämä kaksi viikkoa ovat tehneet minusta entistä enemmän joukkoliikenteen ja pyöräilyn kannattajan. Junat ja metrot nyt eivät ainakaan ruuhkissa seiso tupruttamassa pakokaasuja hengitysilmaamme.

Ja pyöräilijän pakokaasutkin ovat usein vaarattomia, mitä nyt saattaa ilmetä satunnaisia hajuhaittoja, joita voi helposti vähentää tankkaamalla oikeanlaista polttoainetta moottoriin.

Juuri kun pääsin kirjoittamasta rantojen rakentamisesta, niin Helsingin valtuusto hyväksyi Taivallahden kylpylähotellin rakentamisen. Ei todellakaan näin.

Pieneen niemennokkaan yritetään saada mahtumaan tönö, joka tuo Helsingille muka "kansainvälistä kilpailukykyä". Sallikaa minun nauraa. Hankkeen vastustus on syystä alusta saakka ollut suurta ja siitä huolimatta se piti runnoa läpi. Ei sitä hanketta pelkästään töölöläiset ole vastustaneet, vaan kaikki jotka arvostavat vähäisiä rantojamme ja puistoalueitamme.

Taivallahden alue on toki ollut häpeällisen ränsistynyttä ja alueelle olisi jo vuosia sitten pitänyt tehdä kasvojenkohotus. Siisti puistoalue ja/tai yleinen sauna olisi paikalle ollut parasta. Kylpylälle olisi paljon parempia ja tilavampia paikkoja löytynyt, kuten prosessin aikana on monesti todettu.

Eikö menneiden sukupolvien virheistä vieläkään osata ottaa opiksi. Ei.

Helsingissä, kuten monissa muissakin rannikkokaupungeissamme, menneinä vuosikymmeninä on tehty ympäristörikoksiksi luokiteltavia rakennushankkeita rannoillemme. Jokainen turisti ja kaupunkilainen Suomenlinnan lautalla pääsee ihailemaan Laajasalon kaunista öljysatamaa auringonpaisteessa kauniisti hohtavine pömpeleineen. Sörnäisten ja Kalasataman alue kaunistaisi kaupungin kuin kaupungin, onneksi se onkin meidän ilonamme aina kun ylitämme Kulosaaren sillan.

Viime aikoina on alkanut kuulua tosin järjen ääntä ja kumpikin mainittu alue ollaan ottamassa teollisuudelta asukkaiden käyttöön - kuten kuulukin. Varsinkin tuleva ideatason näkymä Kulosaaren sillalta Hanasaareen saa jopa innostuneisuutta aikaan. Askel kohti parempaa tulevaisuuttako?

Ja sitten mennään tekemään tällaista. Olinkin lukenut aikanaan Kaskisaaren rakennussuunnitelmista, enkä ollut keksinyt minne siellä oikein usein isoja tönöjä saadaan mahtumaan. Tänään melontalenkillä se sitten selvisi - rannallepa tietysti pilaamaan näkymät. Nuo sympaattiset puurakennukset tosiaan tarvitsivat taakseen kylmän betonikolossin. Tuo Kaskisaaren pylväspaviljonki on aina ollut silmäni ilo, ja nyt lähinnä on teeskenneltävä roskan lentäneen silmään kun tuosta ohi kulkee. Vihaksi pistää.

Kansanedustaja Kasvi vappupuheessaan kehotti kotkalaisia valtaamaan rantansa takaisin. Hankala mutta ylväs tehtävä. Eipä ylväillä tavoitteilla taideta kuitenkaan voittaa arvotontteja merinäköalalla, ei ainakaan Kaskisaaressa Helsingissä.

Tähtitorninmäellä Helsingissä tänään ollut Red Bull Crashed Ice -tapahtuma on juuri sellainen, jota tähän harmaaseen "talviseen" kaupunkiin tarvitaan. Tunnelma oli räntäsateesta huolimatta ihan kohdallaan, ja yllättävää oikeastaan oli lauantai-illan ollessa kyseessä, ettei tunnelmaa haettu pullon pohjalta kuin nimeksi. Enemmän siellä tuoksahteli Red Bullin ihastuttavan luonnollinen aromi. Tapahtuma omin silmin nähtynä oli varsin siisti, mistä suuret plussat.

...siis jos ei oteta huomioon, mihin kuntoon Tähtitorninmäen nurmikot tuossa kosteassa säässä menivät. Harmillista jos nurmikko ei tuosta toivu. Kukkahattutädit saisivat taas tekosyyn vastustaa kaikkea hauskaa ja kaupunkia elävöittävää.

Kuvasarja on otettu kauniina kesäpäivänä Helsingissä Regatta-kahvilan pihatieltä (kuva alla) muutaman kymmenen metrin matkalta.

=> Read more!

Hus, ulos siitä! Siellä on jo kaikki muutkin!

Harmillista, että väylät katkaisevat Kaivarista reitin Suomenlinnaan. Sinne olisi ollut mukava hiihtää.

Tulihan se talvi vihdoin tännekin! Kaupungin kattojen yli on hienoa katsella puhtaan lumen kimaltaessa aamuauringossa. Voi sitä valon määrää! Kuinka puhtaan näköinen ympäristö vaikuttaakin mielialaan...

Päivitin juuri julkaisualustan uudempaan versioon, eli jos jotain hämäryyksiä ilmenee, niistä saa ilmoitella vaikka kommentteihin. Kyllä nyt kelpaa taas kirjoitella.

Koska ajoin pyörätiellä sinne varmastikin epähuomiossa ja vahingossa tippuneeseen nastaan, listaan alla huomaavaisen pyöräilijän ohjenuoria erityisesti kaupunkiympäristön kannalta.

1. Älä aja jalkakäytävällä Mikäli kuitenkin joudut ajamaan jalkakäytävällä, älä soita kelloa tai muuten huutele ihmisiä väistelemään. Aja hitaasti ja tarvittaessa taluta pyörää. Väistä jalankulkijoita ja matele heidän perässään, jos et pääse siististi ohi. Jalkakäytävällä mennään täysin jalankukijoiden ehdoilla! Muista antaa pyöräilijänä tilaa myöskin suojatietä ylittäville.

2. Soita kelloa tarvittaessa Mutta älä aggressiivisesti, vaan varoittavasti. Erityisesti kevyen liikenteen väylillä, jossa kulkee myös jalankulkijoita, tämä on tärkeää. Kun ohitat hitaampaa pyöräilijää tai jalankulkijaa ahtaassa paikassa, varoita kellolla ajoissa. Erityisesti lapsia ja koiria ohittaessasi huomioi tämä. Polkupyörä on äänetön, eikä sitä huomaa ehkä ilman varoitussoittoa.

Voit myös pyörätielle eksynyttä jalankulkijaa muistuttaa ystävällisesti kellolla tilanteesta riippuen. Osa huomaakin kömmähdyksensä ja anteeksipyydellen siirtyy jalankulkijoiden puolelle. Osa on sitten näitä maailmanomistajia, jotka huutelevat törkeyksiä perään, tai eivät tee elettäkään siirtyäkseen pois pyörätieltä. Nämä kannattaa jättää omaan arvoonsa.

Monet pitävät helpompana vain väistää pyörätiellä toikkaroivia jalankulkijoita. Eivät nämä jalankulkijat opi, jos heille ei asiasta kukaan huomauta.

3. Käytä etu- ja takavaloa Valojen käyttö on itsestäänselvyys pimeään aikaan, mutta kuitenkin suuri osa pyöräilijöistä kulkee ilman minkäänlaista valaistusta. Erityisesti kaupunkiympäristössä valaistuksen pointti ei ole se että näet itse eteesi, vaan että muut näkevät sinut. Vilkkuva LED-valo, valkoinen edessä ja punainen takana, ovat tähän tarkoitukseen parhaat. Käytä niitä myös päivällä, jos on vaikkapa pilvinen tai sateinen sää.

4. Käytä kypärää Pyöräilykypärä näytti dorkalta vielä 5-10 vuotta sitten, mutta nyt kypärättömät näyttävät niiltä dorkilta. Tieliikennelakikin velvoittaa kypärän käyttöön. Arvostat itseäsi ja muita toimimalla esimerkkinä ja huomioimalla myös oman turvallisuutesi.

Pyöräilykypärän käyttö on valitettavan kaupunkilainen ilmiö. Ei tarvitse mennä Helsingistä kuin vaikkapa Nurmijärvelle, niin pyöräilykypärän käyttö on muuttunut olemattomaksi.

5. Huomioi tilannenopeus Aivan kuten autollakin, polkupyörällä on mukava ajaa kovaa vauhtia. Polkupyörällä kovaa ajamisessa ei ole mitään pahaa, kunhan vauhti vain on tilanteeseen sopivaa. Jarruttele tarvittaessa, vaikka se pahaa tekisikin!

6. Pidä polkupyöräsi kunnossa Tee tai teetä perushuolto vuosittain. Tarkasta aina ajamaan lähtiessäsi silmämääräisesti pyörän kunto. Jarruttomalla pyörällä ei välttämättä ole kiva liikenteessä sompailla.

7. Näytä suuntamerkkiä Jos olet kääntymässä, näytä suuntamerkki. Tieliikenteessä autoilijoilla on usein pakottava tarve lähteä ohittamaan risteysalueella jopa oikein ryhmittynyttä pyöräilijää. Muista myös näyttää suuntamerkkiä pyöräteillä ettei takaa tuleva pyöräilijä aja syliin.

8. Älä tuki pyörätietä Jalankulkijoilla on taipumus odottaa valojen vaihtumista keskellä pyörätietä erityisesti keskusta-alueella. Älä pyöräilijänä tee samaa virhettä.

9. Huomioi muut liikenteessä liikkuvat Pyöräilijä on liikenteessä altavastaajan asemassa. Jos jotain sattuu tai tulee "läheltä piti" -tilanne, on pyöräilijä aina se törttöilijä. Huolimatta siitä, että autoilija tai jalankulkija se törttöili. Näin tulee varmasti jatkumaan niin kauan kuin kaupunkisuunnnittelu ei tue kevyttä liikennettä ja muutama oikeasti törttöilevä pyöräilijä mustaa kaikkien mainetta. Pidä huoli omalta osaltasi, että huomioit muut ihmiset pyöräillessäsi, etkä anna aihetta vihaisiin yleisönosastokirjoituksiin.

10. Noudata liikennesääntöjä Liikennesäännöt eivät ole kahle, vaan niitä noudattamalla kaikkien on turvallisempaa olla liikenteessä. Toki aina tulee tilanteita vastaan, jossa sääntöjen noudattaminen on käytännössä hankalaa ja ehkä jopa typerääkin. Kun rikot sääntöjä, niin tee se erityistä varovaisuutta noudattaen ja muut huomioon ottaen.

Menen nyt paikkaamaan sisäkumin, ja tästä episodista kettuuntuneena kerron seuraavalla kerralla miten nämä "säännöt" rikotaan tyylikkäimmin!

Eipä alpakoitakaan Helsingin keskustan kaduilla kovinkaan usein pääse näkemään. Nyt sekin ihme on nähty.

Söpöjä karvaturreja!

Jos vaikka uintireissulla sattuisi väsy iskemään.

Pitäisivätpä spämmeritkin hieman taukoa välillä. Äsken oli taas mukava hyökkäys saitille, mutta onneksi olin paikalla korjaamassa vahinkoja samaa tahtia...

Eilen iltamelonnalla päädyin Pikku-Huopalahteen ja päätin käydä ostamassa paikallisesta Spar-marketista vähän evästä kotimatkalle. Pikku-Huopalahdessa olikin varsin hauska tilanne. Kolme heppapoliisia oli partioimassa ja sakottelemassa ihmisiä. Syystäkin toivottavasti.

Tilanteessa näki kuinka hepat toivat poliisit lähemmäksi ihmistä. Kuvassa autoilija silittää ratsua poliisitädin kirjoittaessa pikavoittoa. Ja paikalliset pikkunaperot seurasivat kiinnostuneina tilannetta. Kuten minäkin lihapiirakkaani rouskuttaen.

Viime aikoina en taas ole ehtinyt viettää aikaa koneen äärellä, joka on harvoina päivityksinä sekä runsaana kommenttispämminä näkynyt. Tästähän joku saattaisi jopa epäillä, että minulla olisi jonkin tasoista elämääkin...

Lähinnä tämä merkintä onkin kommenttispämmin poiston vuoksi tehty, ettei blogilistalla näkyisi kiusallista haamupäivitystä. Ja olkoon tämä muistutus siitä, että elossa vielä ollaan, vaikka seuraavien viikkojen aikana päivityksiä tuleekin harvakseltaan.