Helsingissä, kuten monissa muissakin rannikkokaupungeissamme, menneinä vuosikymmeninä on tehty ympäristörikoksiksi luokiteltavia rakennushankkeita rannoillemme. Jokainen turisti ja kaupunkilainen Suomenlinnan lautalla pääsee ihailemaan Laajasalon kaunista öljysatamaa auringonpaisteessa kauniisti hohtavine pömpeleineen. Sörnäisten ja Kalasataman alue kaunistaisi kaupungin kuin kaupungin, onneksi se onkin meidän ilonamme aina kun ylitämme Kulosaaren sillan.

Viime aikoina on alkanut kuulua tosin järjen ääntä ja kumpikin mainittu alue ollaan ottamassa teollisuudelta asukkaiden käyttöön - kuten kuulukin. Varsinkin tuleva ideatason näkymä Kulosaaren sillalta Hanasaareen saa jopa innostuneisuutta aikaan. Askel kohti parempaa tulevaisuuttako?

Ja sitten mennään tekemään tällaista. Olinkin lukenut aikanaan Kaskisaaren rakennussuunnitelmista, enkä ollut keksinyt minne siellä oikein usein isoja tönöjä saadaan mahtumaan. Tänään melontalenkillä se sitten selvisi - rannallepa tietysti pilaamaan näkymät. Nuo sympaattiset puurakennukset tosiaan tarvitsivat taakseen kylmän betonikolossin. Tuo Kaskisaaren pylväspaviljonki on aina ollut silmäni ilo, ja nyt lähinnä on teeskenneltävä roskan lentäneen silmään kun tuosta ohi kulkee. Vihaksi pistää.

Kansanedustaja Kasvi vappupuheessaan kehotti kotkalaisia valtaamaan rantansa takaisin. Hankala mutta ylväs tehtävä. Eipä ylväillä tavoitteilla taideta kuitenkaan voittaa arvotontteja merinäköalalla, ei ainakaan Kaskisaaressa Helsingissä.

Universal Stone - yleispuhdistekivi ei nimenä juurikaan vakuuta, mutta tulokset vakuuttavat. Pinttyneet tahrat, joita en muilla puhdistusaineilla ole saanut pois, ovat lähes sulaneet silmissä Universal Stonen käsittelyssä. Toki varmasti tehokkaampiakin myrkkyjä on, mutta Universal Stone on varsin ekologinen tuote. Joka onkin perin yllättävää ajatellen sen puhdistustehokkuutta.

Oman kokemukseni mukaan puhdistekivellä, vaikka edustaja toisin kertookin, ei kannata ainakaan maalattuja puupintoja ensimmäisenä kokeilla, vaan jollain miedommalla aineella. Kuten ei muitakaan herkkiä pintoja. Maalipinta tuntuu lähtevän lian mukana pois, joka useimmiten ei ole se toivottu lopputulos.

Lasille, metallille, muoville ja keraamisille pinnoille tuo sopii taas kuin etusormi nenään. Marmoriinkin pinttyneet tahrat alkoivat yllätyksekseni haaleta, joten marmorin puhdistukseen Univeral Stone lienee omiaan.

Näin hyvää tuotetta on kehuttava, vaikkei provikoita tuotteen edustajalta olekaan tiedossa. Kokeilkaa ihmeessä sen ainaisen Ajaxin tai Cifin sijaan, lienee luonnollekin parempi vaihtoehto.

Ja ei, nimestään huolimatta se ei ole kivi.

Enpä olisi uskonut kekkuloivani viikonlopun joogasession jälkeen Hufvudstadsbladetin etusivulla. Mutta siellähän sitä vaan ollaan.

Kyseessä oli siis Toimelan kansalaisopiston menneenä viikonloppuna järjestämä äijäjooga-kurssi, jonka oma kulta antoi uuden vuoden lahjaksi. Ihan mukava kokemushan tuo viikonloppu oli, vaikkei ihan sitä ollutkaan jota itselleni kaipaisin, eli fyysisesti haastavampia harjoituksia. Vaikkei viikonlopun anti ollutkaan fyysisesti mitään uutta, oli kuitenkin suurta antia se rauhallisuus, hengitysharjoittelu sekä erityisesti rentoutusharjoitukset.

Äijäjoogan ideologia on pikemminkin irtautuminen arkirutiineista ja kropan helliminen kevyillä venyttävillä harjoitteilla, joihin jopa rautakangen notkeuden omaavat äijätkit pystyvät. Ei mitään turhan mystistä mantrojen hokemista vaan itsensä sekä kehonsa kuuntelemista ja tuntemista. Viikonlopun perusteella tällaiselle toiminnalle on todellakin tilausta.

Ryhmässä oli mukana vajaat kymmenen gubbea, suurin osa iältään viiden-kuudenkympin korvilla, joista suurella osalla ei ollut mitään liikunnallista taustaa. Liikunnallisena ja puolta nuorempana gubbena tietysti erotuin joukosta. Mutta äijäjoogassa äijyys lienee enemmänkin asenne. Äijäjoogien ikähaitari vetäjä Veikko Tarvaisen mukaan on alle kolmekymppisistä yli 70-vuotiaisiin, äijää siis on joka makuun. Kurssi sai yksimielisen positiivista palautetta ja fiilis ja henki koko kurssin ajan olikin perin innostunut. Mikä sen parempaa, jos kotimaisen keski-ikäisen sohvaperunamiehen saa itseään joogalla hoitamaan. Parikymmentä vuotta sitten olisi tällaisille joogahomosteluille naurettu, nyt kaljapömppäiset äijät vetävät palmuja pilke silmäkulmassa ja hymynkare huulilla. Niin muuttuu maailma, Eskoseni.

Kiinnostus äijäjoogaa kohtaan on koko ajan kasvussa. Ryhmiä toimii Helsingissä jo useita ja lehtijuttuja äijäjoogasta kirjoitetaan ainakin pääkaupunkiseudun paikallislehdissä tihenevään tahtiin. Lisääntyneestä kiinnostuksesta varmasti kertoo myöskin Höblän toimittajien vierailu kurssilla ja ensimmäisen aukeaman juttu maanantain lehdessä. Suosittelen kokeilemaan äijäjoogaa, jos vähänkään jutut saavat kiinnostusta heräämään.

Tarkoitukseni ei ole jättää joogakokeilua tähän, vaan mennä mukaan muutaman kerran "normaaliin" joogaryhmään, jossa voisi olla sitä kaipaamaani fyysisempää harjoitteluakin (ja tietty piukkoja trikoita). Mutta tuskin äijäjoogaa siitä huolimatta kokonaan jätän, vaan käyn uhkumassa äijämäistä testosteronia uljaassa soturi-asennossa tarpeen tullen.

Äijäjoogassa tulee siis mainetta ja kunniaa lehtien palstoilla. Ei se vielä mitään, sillä juuri joulun kynnyksellä sain vuoden tulokkaan palkinnon (alla) työpaikan tätijumpassa. Mä oon äijäjoogan mestari ja tätijumpan sankari. Pistäkääs paremmaks.

Tilasin tiistaina XBOX 360 -pelikonsolin Halens-verkkokaupasta varsin edulliseen hintaan 39,90€. Toki heti oli nähtävissä, että hintaan oli tullut pilkkuvirhe, oikean hinnan ollessa 399€. Mielenkiinnosta tilasin kuitenkin tuon tuotteen katsoakseni miten tilanne hoituu. Ja hyvällä tuurillahan tuosta olisi voinut saada uuden lelun halvalla.

Tilaukseni meni läpi verkkokaupassa, ja sähköpostiinkin tuli tilausvahvistus tuolla samalla ilmoitetulla hinnalla. Mikä sinänsä on ymmärrettävää, sillä tilausvahvistukset verkkokaupassa ovat useimmiten automaattiposteja. Toimitus luvattiin parin viikon päähän. Tänään perjantaina Halensilta tuli se odotettu sähköposti, jossa kerrottiin inhimillisestä virheestä ja vedottiin toimitusehtoihin.

Halensin myyntiehdoissa olemme ilmoittaneet, että pidätämme oikeuden mahdollisiin painovirheisiin, josta tässä tapauksessa on kyse. Pahoittelemme suuresti aiheuttamaamme pettymystä tuotteen poistumisesta toimituksista.

Tämähän on ok, sillä mielestäni myyjää ei voi velvoittaa näin selkeästi virheelliseen hintaan tavaraa myymään. Sen sijaan myyjän voisi velvoittaa lähettämään tiedotteensa siinä muodossa, että sähköpostiohjelma pystyisi niiden sisällön näyttämään. Nyt jouduin menemään Halensin sivuille lukemaan tiedotteen sisällön.

Halensin tapauksessa oli kyse vain yhdestä virheellisestä hinnasta, ja tilanteen korjaaminen ei kovin vaivalloista myyjän puolelta ollut. Olisikin mielenkiintoista tietää, miten Play.com selvisi omasta megaluokan sähellyksestään aiemmin syksyllä.

Tekevälle sattuu.

Eilen tipahti postiluukusta Mustan Pörssin mainoslehtinen, jossa Musta pörssi antaa ostaessasi uuden tietokoneen vaihtotarjouksena hyvityksen vanhasta Commodore 64:stä tai Amigasta. Kertomatta tietysti, että klassikot joutuvat romuttamolle. Pelasta klassikkosi, äläkä vie sitä Mustaan pörssiin, jolla ei näytä olevan mitään tajua kyseisten laitteiden arvosta.

On sitä huonompienkin asioiden puolesta osoitettu mieltä.

Nytkö Nokialandia saa vihdoinkin sille kuuluvan paikan ict-teknologian edelläkävijänä? Johan tätä valitusta on saatu kuulla milloin päättäjien, milloin nörttien suusta. "Hävettää oikein kun edes pääkaupungissa ei ole kunnon WLAN-peittoa. Eihän sitä edes kehtaa ulkomaanelävien seurassa kommaria esiin ottaa, kun pörssikurssitkin pitää vilkuilla sillä sikahitaalla gerpsillä."

Onneksi pelastajaksi tulevat Digita ja Siemens, jotka yhteistuumin ovat päättäneet rakentaa koko valtakunnan laajuisen langattoman laajakaistan ensimmäisenä maailmassa. On siinä peräkammarin poika tyytyväinen kun kännyyn tulvii tissikuvia tiukalla tahdilla ja toiseen kännyyn tulvii... no... Kelpaa siinä taas Kauppalehteäkin ylpeästi esitellä Horstille ja Gerhardille ökyjahdin kannella kapula kädessä ja kalja toisessa hurjastellen.

Ollaan me niin hyviä ja ehdottomasti maailman paras Nokialandia.

Onko teknologia- ja erityisesti mobiiliteknologiahuumassa hetkeksikään pysähdytty ajattelemaan, mitä vaikutuksia sillä on ympäristöömme ja meihin. Miksi Suomeen tarvitaan koko maan kattava langaton laajakaistaverkko joka niemeen ja notkoon?

Kun lähden luontoon, lähden sinne rentoutumaan, pois kaikesta stressaavasta hässäkästä, jota myös internet edustaa. Kun lähden mökkeilemään, lähden pois tekniikan ja informaation ääreltä nauttimaan rauhoittavasta ympäristöstä. En todellakaan kaipaa aina-niin-iloista uutisvirtaa, kännykkä-teeveetä ja törkysivustoja. Mutta minä olenkin omituinen, enhän haluaisi kesämökilleni (jos sellaisen joskus omistaisin) internetiä, en telkkaria, en sähköjä. Juoksevan veden sentään ottaisin, muttei sekään mikään pakollinen ominaisuus mökillä olisi.

On varmasti sata muuta ihmistä, jotka nettinsä haluavat minne vaan menevätkin, vaikkapa tunturin laelle Lapin erämaan perukoille. Miksi minä valitan, voinhan olla käyttämättä sitä laajakaistaa, jos se minua niin häiritsee. Tottakai voin, mutten voi olla olematta laajakaistan vaikutuksen alaisena. Jos valtakunnan laajuinen langaton laajakaista toteutuu, en pääse solujani korventavia mikroaaltoja pakoon. Minnekään. Eikä kukaan muukaan.

On täysin naiivia kuvitella, ettei mobiiliteknologian läsnäolo vaikuttaisi ihmisiin. Sähkölaitteet, magneettikentät, mikroaallot kaikki vaikuttavat meihin ja soluihimme, tahdoimme tai emme. Toiset ovat vain alttiimpia vaikutuksille kuin toiset. Nähtävästi haluamme lisätä jatkuvasti kehoissamme kulkevaa mikroaaltosaastetta enemmän ja entistä enemmän. Olemmeko kuitenkaan valmiit ottamaan vastaan siitä mahdollisesti aiheutuvia haittoja terveydellemme? Koko maan kattava verkko voi olla karhunpalvelus itsellemme.

Uusimmassa What Doctors Don't Tell You -lehdessä (vol 17 no 7) oli hyvä artikkeli modernien langattomien teknologien mahdollisista vaaroista (lisään linkin artikkeliin kunhan se tulee WDDTY:n arkistoon luettavaksi). Aihetta on hieman yksioikoisemmin myös sivuttu WDDTY vol 15 no 5 -numeron artikkelissa Mast Hysteria, joka käsitteli nimenomaan kännyköiden vaikutusta terveyteen. Kyseisestä julkaisusta varmasti voi olla montaa mieltä, enkä itsekään ihan kaikkea lehden sivuilta niele, mutta se kyseenalaistaa modernin länsimaisen lääketieteen vanhoillisia ja rajoittuneita näkemyksiä ansiokkaasti ja rohkeasti. Erinomaisen suositeltavaa luettavaa.

Langattomuus on tullut ja se pysyy. Itsekin käytän jatkuvasti langatonta teknologiaa: kännykkää, läppäriä WLANilla ja ties mitä vimputtimia ympäristössäni. Langatonta teknologiaa käyttäessäni otan tietoisen riskin ja hyväksyn mahdolliset terveyshaitat, sillä langattoman teknologian käyttö on vaan niin helvetin mukavaa. Pyrin kuitenkin useimmiten minimoimaan haitat - puhun lyhyitä puheluita, käytän WLANia ainoastaan jos ei kaapelia ole tarjolla jne.

Tein juuri pienen päätöksen langattomuutta vastaan vaihtaessani modeemini langalliseen vaihtoehtoon. Jos WLAN-modeemia käyttää verkkokaapelilla, kuka idiootti on suunnitellut ne laitteet siten, ettei WLANia saa pois päältä? En todellakaan haluaisi lähetintä ympäri vuorokauden päälle kotiini saastuttamaan ympäristöäni, vaan ainoastaan silloin kun oikeasti tarvitsen sitä. Tämä on todellisuutta langattomassa maailmassa, toisinajattelijoille ei ole tilaa. Elät langattomasti tai et elä olleenkaan - joillekin niin on jo käynyt.

Tosin kärpäsen paska se päätös mikroaaltosaasteen määrässä oli, sillä tälläkin hetkellä olen neljän naapurin langattomien verkkojen ristitulessa. Tervetuloa langattomuus ja valinnan mahdollisuus.

Tämän vuoden Tuska-viikonloppu meni erityisen tuskaisissa merkeissä. Olin Hietsun kirpputorilla myymässä koko viikonlopun krääsää, ensimmäistä kertaa koskaan - ja viimeistä vähään aikaan. Uskomattoman rankkaa touhua kokemattomalle, sekä varsin opettavaa ihmisluonnosta.

1. Säästä hermojasi, ja hanki hieman isompi auto kuin Nissan Micra. Fiksummin ensi kerralla.
2. Mene ajoissa paikalle, sillä haukat, hamsterit ja haaskalinnut purevat ja raatelevat sinut ennen kuin virallinen myynti alkaakaan. Yritä siinä sitten pistää paikkoja kuntoon.
3. Venäläiset tinkivät mahdottomia hintoja ja valittavat köyhyyttään Rolex ranteessa ja Porsche parkissa. Ja menevät lopuksi myymään tinkimänsä tavarat viereiseen pöytään.
4. Pidä silmällä vähänkään epäilyttäviä ihmisiä. Kaksi todettua varkautta ja todennäköisesti triplasti enemmän toteamattomia olivat hyväuskoisten palkka.
5. Hamsterit ottavat henkilökohtaisena loukkauksena korkean lähtöhinnan, ja lähtevät lätkimään nenä pystyssä tuhahdellen.
6. Haaskalinnut olettavat, että hinnoissa on aina tinkimisvaraa. Eli lähtöhinnan pitää olla tarpeeksi korkea.
7. Kaksi edellistä kohtaa huomioiden, et voi voittaa.
8. Tärkein opetus: Älä vaivaudu raahaamaan paikalle mitään laadukasta tavaraa, ellei kyseessä ole jotain todella erikoista. Ihmiset olettavat saavansa kaiken lähes ilmaiseksi.

Hullun hommaa. Suorastaan tuskaista.

Sattuipa mielenkiintoinen tapaus tänään lähikaupassa. Hevi-tiskillä (ei mitään tekemistä Lordin kanssa tällä kertaa) henkilökunta pahoitteli banaanien puutosta. Erä oli palautettu tukkuun huonon laadun vuoksi.

Ruukkusalaatit sijaitsivat viereisellä hyllyllä, jossa tarjolla oli sekä perinteistä että luomuversiota, joista jälkimmäistä toki havittelin suuhuni pistettäväksi. Vaan kuinkas kävikään. Luomuruukkusalaatit kuhisivat täynnä banaanikärpäsiä. Viereisissä normiruukuissa ei ollut ainuttakaan siivekästä.

Valaistumisen hetki.

Kuinka paljon niissä kasviksissa onkaan torjunta-aineita jäljellä ja kasvatuksessa käytetyissä lannoitteissa myrkkyjä. Eivät niillä kasvatetut tuotteet kelpaa kärpäsillekään, jotka sentään paskaa syövät elääkseen. Useissa ruukkusalaateissa lukee "viljelty ilman torjunta-aineita". Jos siitä huolimatta salaatinlehti ei kelpaa kärpäsen kiitoradaksi, voi kysyä kuinka terveellisiä ne lannoitteetkaan ihmiselle ovat.

Ituhipiksikin voisi joku tämän perusteella haukkua. Ostakaapa kerran vaikkapa normikurkku ja luomukurkku vertailtavaksi. Eipä paljoa maistu enää se vetinen normimössö.

Ainiin. Ostin kyllä sen normisalaatin, sillä ei innostanut majoittaa kärpäspopulaatiota kotiini tällä kertaa. Tosin eivätpä ne kärpäset olleet luomun vika, vaan huonolaatuisten banaanien.

Yllätykseni oli suuri yrittäessäni ostaa kefiiriä Helsingistä. Sitä kun ei myydä missään. Tarkempi tutkimus osoitti, ettei Suomessa ole kefiiriä valmistettu enää vuosiin. Kyllä itsekin nuorena ja kauniina muistan nauttineeni kyseistä juomaa ihan täällä koto-Suomessa.

Monopoliasemassa olevan meijeriliikkeen vastaus kyselyyni oli: Kefiiri ei sovi suomalaiseen makutottumukseen, markkinat ovat liian pienet. Kummasti se tottumus yht'äkkiä muuttui, kefiiriä myytiin jo 1950-luvulla, aiempia aikoja en muista.

Ilmeisesti eteläisellä pienellä veljeskansallamme on hienostuneempi maku, sillä Virossa Valio tuottaa kefiiriä paljon pienemmälle markkina-alueelle. Ei sovi suomalaiseen makutottumukseen? Piimänjuojien luvatussa maassa?

Tutkimusretkeni vei minut lopulta Kallioon Kolmannen linjan loppupäähän, pieneen kauppaan nimeltä Eestin herkut. Ensikokemuksen perusteella vaikuttaa ihan tutustumisen arvoiselle paikalle. Kauppias tuo itse herkkunsa Virosta, joihin kuuluu myöskin paikallinen kefiiri, joka on mukavasti hinnoiteltu 90 senttiin, selkeästi halvemmaksi kuin vaikkapa kotimaiset piimät.

On siis ainakin yksi paikka Helsingissä, josta tuota herkkujuomaa saa. Nam, on kyllä maukkaampaa kuin nämä kotimaiset hapanmaidot. Nyt kyllä masu tykkää!

Toisaalta, onhan sieltä Kalliosta mm. Linjojenkin suunnalta jo vuosia saanut niitä Eestin herkkuja ennen tätä kauppaakin. Niitä herkkuja ei tosin ole tainnut irrota ihan muutamalla kymmenellä sentillä, elleivät ne kymmenet sentit sitten ole sattuneet onnellisesti olemaan asiakkaan alushousujen sisällä...

Tästä normaalia ronskimmasta lopetuksesta huolimatta oikein hyvää virallista naisten päivää teille kaikille! Olkoot vuoden loput 364 päivää niin naisten kuin miestenkin päiviä tasapuolisesti.

Liiankin aktiivisena kuluttajana — jonka huomaan erityisesti kerran kuussa luottokorttilaskun maksupäivänä — vertailen paljon eri tuotteiden hintoja. Hintojen vertailuun käytetty aika ei aina kuitenkaan korvaa sitä mahdollista muutaman euron säästöä. Shoppailupäivät ovat tietysti asia erikseen. Aika on valitettavasti rahaa yhteiskunnassamme. Onnellisia ovat ne, jotka jo oravanpyörästä pois ovat hypänneet.

Tekniikan ja erityisesti webin kehityttyä hintojen vertailuun ei tarvitse enää välttämättä kuluttaa adidaksien pohjia, vaan kotoa tai työpaikalta (työnantajan laskuun tottakai) eri verkkokauppojen hintojen vertailu keskenään käy kätevästi myös myymälöidenkin hintoihin. Säästöt voivat olla todella huomattaviakin, kuten seuraava konkreettinen esimerkki osoittaa.

Olen tähän päivään saakka MorEPA-kalaöljykapseleita ostanut SinunKaupoista kohtuullisen korkeaan hintaan. Toki aikanaan vertasin hieman hintoja, ja totesin SinunKaupoilla MorEPAn olevan euron tai pari halvempaa kuin esim. Vital-ketjun myymälöissä. Olin siis ihan tyytyväinen.

Tänään tilasin pari tuotetta Terveysasema-verkkokaupasta, ja päätin samalla katsoa, josko valikoimista löytyisi kyseisiä kalaöljykapseleita. Löytyihän niitä, 15,50 € halvemmalla. SinunKaupat rokottaa purkista 38,40 € ja Terveysasemalla sama tuote irtoaa hintaan 22.90 €.

On muuten melkoisen härskit katteet tässä tuotteessa!

Kolmen tuotteen tilauksessa säästin siis tänään yhteensä 26,50 € verrattuna mainitun luontaistuotekaupan hintoihin. Tällaisilla säästöillä on jo oikeaa käytännönkin merkitystä omaan talouteen.

Verkkokaupat ovat jo vuosia olleet varteenotettava vaihtoehto kuluttajalle. Hintatietoiset ovat jo kauan tilanneet kirjansa, musiikkinsa ja elokuvansa verkkokaupoista niin kotimaasta kuin ulkomailtakin, jossa valikoimat ovat usein aivan toista luokkaa kuin täällä pohjolan perukoilla. Kulutuselektroniikan tilaaminen kotimaan rajojen ulkopuolelta ei ole ehkä niin yleistä, sillä monia pelottavat esimerkiksi takuuasioiden käytännön järjestelyt. Verkosta kuulemma saa jo huimausaineitakin tilattua kotiin. Olisiko tässä kotimaista bisnesideaa jollekin ahkeralle yrittäjälle?!

Vinkataan vielä lopuksi retkeilystä kiinnostuneille Varuste.net, jonka hinnat esim. Helsingin "aittojen" normihintoihin verrattuna ovat varsin kilpailukykyiset. Ja mikä parasta, Manskulla on noutovarasto, joten omasta sijainnista riippuen säästyy vielä postikuluiltakin.

Muutamia päiviä sitten tuli yllättävä menoerä, johon ei ollut käteistä heti tarjolla ja luottokortillakin luottoraja oli turhan lähellä. Luottokorttimaksuni säntillisesti hoitaneena soitin Luottokuntaan toiveikkaana pyytääkseni luottorajan väliaikaista korotusta.

Puhelimessa asiakaspalveluhenkilö oli ystävällinen ja kortin numeron saatuaan myönsikin luottorajan korotuksen ja vielä tarjosi samaan hengenvetoon sitä pysyväksi. Tapahtuma oli varsin vaivaton ja tunnin kuluttua olinkin uuden polkupyörän omistaja.

Vaivattomuus herätti vakavan kysymyksen asiakkaan (kortinhaltijan) oikeusturvasta jo puhelun aikana, jota en viitsinyt kuitenkaan ko. henkilölle esittää. Hän todennäköisesti toimi Luottokunnan ohjeiden mukaisesti.

Minua ei millään tavoin pyydetty todistamaan henkilöllisyyttäni. Minulta kysyttiin ainoastaan luottokortin numero. Entä jos kyseessä olisi ollut korttini varastanut epärehellinen henkilö, joka nostaa kortin luottorajaa ja sen jälkeen pistää "visan vinkumaan". Tunnissakin ehtii kortilla maksaa paljon, ilman että ensimmäistäkään kertaa henkilöllisyyttä pyydetään todistamaan.

Kuka vastaa? Arvaan että asiakas.

Ja arvaan myöskin, että nämä ammattimaiset epärehelliset henkilöt tietävät tämän.

Pakko oli päästää wanha sotaratsuni eläkkeelle jo kymmenvuotiaana ja vaihtaa hieman tuoreempaan kulkupeliin. Entisen kohtaloksi kävi raitiovaunukiskojen vaihde Erottajalla. Mies selvisi vammoitta, pyörä ei.

Polkupyörän valinta on nykyään pirun vaikeaa, on vaikka mitä mahdollista mallia tarjolla. Joka tarkoitukseen omansa. Uutta pyörää ostavalle mm. Fillari-lehden foorumi on kultaakin kalliimpi tietolähde. Toki tuolla (kuten kaikkialla muuallakin) on fillarihifistejä ja muita elitistejä, mutta kyllä siellä oikeastikin hyödyllistä tietoa on ns. normaaleille ihmisille joilla on normaaleja tarpeita.

Itse kovasti kävin sisäistä taistelua siitä, onko minulle oikea valinta hybridi vaiko maastopyörä. Koeajo sen lopulta ratkaisi. Hiskahien RH-75 oli ensimmäinen koeajamani pyörä, ja se tuntui heti omalta. Nyt se on oma.

Konan ja Gary Fisherin maastofillaritkin tuli koeajettua, mutta totuus on ettei maastofillaria ole tarkoitettu päällystetyille teille. Tosin keskuspuiston kallioilla ja kinttupoluilla oli aivan sairaan makeeta vaihteeksi vetää kunnon fillarilla. Saattaa olla myös maastofillarin osto edessä tulevaksi kesäksi...

Käyttötarkoitus se ratkaisee millainen pyörä kannattaa hankkia. Maastoajo itselläni on sen verran marginaalista, että kunnon hybridi oli itselleni oikeampi vaihtoehto. Ja on se niin komiakin!

Nyt odotetaan sitten kauhulla, milloin rosmo iskee. Wanhan pyörän kanssa ammattivarkaista kun ei pahemmin tarvinnut huolehtia.